Olin kuullut Pollanista jo ennen tämän kirjan lukemista: Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin kirjoittama Mad Cook- teos nosti Pollanin esiin yhtenä aidon ruoan puolestapuhujana. En muista mainitaanko Pollania Mats-Eric Nilssonin lisäainevastaisessa teoksessa Aitoa ruokaa, mutta miehen nimi oli joka tapauksessa tuttu jo etukäteen. Kirjan hankinta oli siis helppo, kun se Suomalaisen kirjakaupan alehyllyllä käveli vastaan.
Michael Pollan pyrkii antamaan teoksessaan yksinkertaisia ohjeita ruoasta. Mistään perunamuussiresepteistä ei kuitenkaan ole kysymys vaan helpoista periaatteista, joilla länsimaita rienaavat sairaudet kuten liikalihavuuden ja diabeteksen voi pitää loitolla. Hän kehottaa käyttämään omaa järkeä ja seuraamaan vallitsevia ruokasuosituksia pienellä kritiikillä: ruokatieteilijät eivät aina ole oikeassa. Perusohje on helppo ja lyhyt:
Syö ruokaa. Sopivasti. Lähinnä kasviksia.
Ohje annetaan lukijalle jo kirjan ensimmäisellä rivillä ja kirjan luettuaan on ohjetta vaikea ampua alas. Ruoalla tarkoitetaan tietysti sitä oikeaa ruokaa, eli tuoreita jalostamattomia vihanneksia, hedelmiä ja lihaa; ei eineksiä. Mitä jalostetumpaa ruoka on, sitä enemmän se on menettänyt ihmiselle tärkeitä ainesosia kuten vitamiineja.
Sopivalla ruokamäärällä Pollan tarkoittaa paitsi ruoan määrää itsessään mutta myös ruokailuaikoja: länsimaissa on perinteisten kolmen pääruokailun (aamupala, lounas, päivällinen) lisäksi kehittynyt neljäskin pääruokailutapahtuma: jatkuva napostelu. Lisäksi ruoan sivistynyt merkitys on katoamassa: perhe ei syö enää perheenä, vaan jokainen käy vuorollaan mikroaaltouunilla lämmittämässä ateriansa tai tulee kotiin lähimmän mäkkärin kautta.
Kasvisnäkökulma on liharuokaan tottuneelle lukijalle varmasti sitkein pala purtavaksi. Pollan kuitenkin osoittaa vakuuttavasti vähäisen lihamäärän edun: pysyt terveempänä. Pienessä lihamäärässä silloin tällöin ei näytä olevan haittaa. Pollan suositteleekin suhtautumaan lihaan lisukkeena, ei aterian pääraaka-aineena.
Amerikkalaiselle lukijalle on varmasti vaikeaa hyväksyä amerikkalaisen ruokavalion vertailu ranskalaiseen ruokavalioon. Pienemmät ruoka-annokset, lasi viiniä päivittäin ja ennenkaikkea ruoasta hitaasti nauttiminen perheen tai ystävien kanssa kuitenkin on tutkijoiden mukaan selkeästi terveellisempää kuin jenkkien "syö paljon, maksa vähän"- mentaliteetti.
---
Pollan ihastuttaa kirjoitustyylillään. Hän ei saarnaa eikä (pahasti) luettele vaan yksi väite kerrallaan saa lukijan vakuuttumaan hänen julistamastaan "oikeasta" ruokavaliosta. Lisäaineista ja ruoan hinnasta ei juuri keskustella, mikä ei tämän kirjan puitteissa ole tarpeenkaan. Välillä miehen tutkijamainen ote ärsyttää, mutta faktat on toisaalta hyvä esittää lähteiden kera asiapitoisesti. Kirjan jälkeen tekee mieli unohtaa proteiinit ja hiilihydraatit ja keskittyä aitoihin makuihin ja ruoan ilosanomaan lautasella. Miehen mukaan kun ruoka on enemmän kuin sen ainesosien summa, siitä nauttiminen luo terveyttä jo sinänsä.
Jos jollakin on miehen toinen kirja Omnivore's dilemma, niin ottaisin sen mielelläni lainaan. Onkohan sitä muuten suomennettu?
---
Kouluarvosana: 9+
Kiitämme: johdonmukaisuutta, tavallisen ihmisen puolustamista, järkevyyttä
Moitimme: vaikka kirja on täyttä asiaa, se on ajoittain puuduttavaa luettavaa
JK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti