Stone Levitation Ale - rakkautta ensi siemaisulla

Jenkkipanimo Stone Brewing Company on niittänyt mainetta olutpiireissä jo vuosia. Vuonna 1996 San Diegoon perustetun panimon tuotteet ovat olleet mielessäni jo tovin ja kun Levitation Ale löytyi Jumbosta, ei ostopäätöstä tarvinnut kauaa odottaa. Panimon tuotevalikoima on Mikkellerin tyyliin erittäin laaja (myös yhteistyötä on tehty), joten täydellistä kattausta varten kannattaa varmaan lähteä Kaliforniaan asti joku päivä. Elämäni ensimmäisen Stonen päätin nauttia Alien-leffasarjan avausosan ruudittamana. Pirullista olutta (kts. etiketti) pirullisen jännittävän klassikon kanssa!

Heti alkuun mainittakoon että olutta nautittaessa tuli muistiinpanoja tuoksusta ja mausta ennätysmäärä. Leffa ei ainakaan siis ollut minkäänlainen este olutanalyysille - päinvastoin se saattoi herkistää keskittymään kulttuurinautintoihin entistä enemmän!

Olut oli tummanruskea ja vaahto oli runsasta ja raikasta. Tuoksu oli monipuolinen: mäntyistä metsää, tuhkaa, karamellia ja lakritsia, iloisen maltaista ja houkuttelevaa. Makumaailma oli erittäin tyydyttävä: erittäin täyteläisen mokkainen, toffeemainen, miellyttävän hiilihappoinen tuotos. Kevyen hento sitruuna on koko ajan suutuntumassa mukana, viemättä kuitenkaan huomiota pieniltä vivaihteilta, joista löytyi edellämainittujen ohella myös suklaata ja mantelia. Erittäin hieno ja upean monipuolinen ale, missä mikään yksittäinen makunyanssi ei valtaa muilta tilaa liikaa. Nautiskeluun, pimenevään iltaan. Nam!

Kouluarvosana: 10+

Kiitämme: monipuolisuutta, maineensa veroisuutta

Moitimme: --

JK

Mikkeller Sort Gul - jälkiarvio

Eilen illalla tuli nautiskeltua hyvän kirjan kaverina ensimmäinen Alkon Käsityöläisoluista, Tanskalaisen Mikkeller-panimon Sort Gul Black India Pale Ale- olut. Panimosta on tullut ymmärtääkseni yksi Euroopan arvostetuimmista panimoista muutamien viime vuosien aikana ja syy on ilmeinen: maistamastani 5-7 oluesta kaikki ovat olleet erittäin laadukkaita tuotoksia. Panimolla on laaja valikoima, useita yhteistyökumppaneita ja erittäin kunnianhimoinen ote oluenvalmistukseen ylipäänsä. Mikkeller muuten perustettiin vasta vuonna 2006!

Koska arvio tulee jälkijunassa, en lähde erittelemään eri makuja ja tuoksuja sen kummemmin. Kyseessä oli aivan erinomainen, tumma, humalainen, monimuotoinen, jokaisella kulauksella palkitseva tyylikäs olut, josta ei jäänyt mitään moitittavaa. Erityisesti jälkimaku ja suutuntuma olivat taivaalliset. Loistava olut, josta maksaa mielellään Alkon kaipaaman 5 euron hinnan. Hae omasi, ennen kuin loppuvat.

Kouluarvosana: 10+

Kiitämme: Monimuotoisen erinomainen tumma IPA, ei pettänyt missään suhteessa.

Moitimme: -

JK

Samuel Adams Winter Lager

Eilisellä pienellä pyörämatkalla takaratas lukittui yllättäen - kiristys oli ilmeisesti löystynyt. Onneksi kotimatka oli jo loppusuoralla, joten pakkasessa ei tarvinnut tarpoa kauaa. Pelkän suoristuksen lisäksi päätin putsata takarattaan ja ketjun paskasta - taivaaltakin tulee lunta ja päivän hyötypyöräilyt on jo tehty.

Putsauksen kyytipojaksi otetaan jenkkipanimo Samuel Adamsin Winter Lager. Bostonin ylpeys tuottaa mm. erinomaista Samuel Adams Boston Lageria, joka on paitsi loistavan makuinen, myös suomalaisissa kaupoissa yleinen ja edullinen (hinnat pyörivät kokemukseni mukaan alle kolmessa eurossa). Paljon muitakin oluita panimo tuottaa, mutta Suomessa en muihin ole toistaiseksi törmännyt.

Olut on väriltään kahvisen tumma, lievästi kuparinen. Olut tuoksuaa lievän paahteiselle, makean yrttiselle. Tuoksu on yllättävän neutraali, odottelin vahvempaa. Hapokas olut pistelee poskia mukavasti, mausta löytyy makeaa toffeeta ja lakritsaa. Jonkin sortin hedelmäisyyttä pyörii suussa, mutta mikä hedelmä, siitä en saa selkoa... Paahteista maltaisuutta on kevyesti taustalla varsin kahvimaisessa muodossa jatkuvasti.

Kyllähän tämä nimensä mukaisesti on talvinen lager, tumma mutta simppeli olut, pataruuille ja takkatulen loimun äärelle. Kelpo olut, mutta ei erityisen erityinen kuitenkaan.

Kouluarvosana: 8-

Kiitämme: Virkistävä ja tumma samaan aikaan, onnistunut lager

Moitimme: Pliisu, persoonaton

JK

Sisäpyöräilyä ja muistutus pidempien matkojen ongelmista

Loman aikana tuli vastaan yllättävä tilaisuus päästä polkemaan sisäpyörää ensimmäistä kertaa elämässäni oikein ajan kanssa. Paikalla oli myös puulämmitteinen sauna, joten urheilun jälkeen odotti mukava palkinto. Toki kuntosalillani (jossa käyn tosin liian harvoin) on pyörä, mutta salilla keskityn mieluummin punttien nosteluun ja soutulaitteeseen kuin polkemiseen.

Mukavaa puuhaahan tuo oli! Alkuun peruslämpöä pienellä nopeudella, sitten intervalleja kovalla sykkeellä, taas muutama minuutti peruslämpöä jne... Erittäin mukavaa harjoitusta, hiki virtasi niin että piti oikein paita ottaa pois päältä. Loppuun vielä 15 "kilometriä" peruskuntoa ennen saunaa, niin kivaa oli.

--

Samalla kun tuli vietettyä vähän pidempi sessio pyörän päällä pitkästä aikaa (normaalisti lenkkini ovat 80-100 minuuttisia näin talvella ainakin) tuli karu muistutus pitkien istuntojen ongelmista. Perselihakset tulivat kipeäksi niin, että tätä kirjoitaessa pari päivää myöhemmin, vieläkin sattuu. Tietysti penkin muotoilu ottaa osan kritiikistä, mutta olettaisin että suurin syy kipeytymiselle on kuitenkin tottumattomuus. Siispä ennen kesän pitkiä retkipyöräilyjä pitää takapuoli harjaannuttaa pidemmille matkoille mahdollisuuksien mukaan.

Onko lukijoilla vinkkejä kankun hoitoon pidempiä matkoja varten? Kipua ei varmaan voi hirveästi välttää muuten kuin oikeanlaisella penkillä, mutta miten jälkihoito ja kivun minimoiminen?

JK

Caledonian Deuchars IPA

Vehnäolut-tutustumisien jälkeen on syytä palata välillä itselle tuttuihin oluttyyppeihin. IPA- tyyppiset oluet ovat olleet suosikkejani aina ensimmäisestä asti eikä ihastukseni ole hiipunut missään vaiheessa. Runsaasti humaloitu, yrttinen olut toimii erityisesti kesäiltoina erinomaisesti.

Törmäsin pari viikkoa sitten paikallis-citymarketissa (ymmärtääkseni melko tunnettuun) skottipanimo Caledonianin Deuchars IPA-olueeseen, eikä ostopäätöstä tarvinnut kauaa harkita. Mutta jaarittelut sikseen ja korkki auki!

Vaahdot sikseen, ne kerkesivät karkaamaan jo kuvaamisen aikana... Väriltään olut on kauniin oranssi ja läpikuultavan ohut. Olut tuoksuu yllättävän vähän, pientä hedelmällisyyttä ja makeaa marjaa toki löytyy. Sammaleista metsää lähinnä, lisänä hellivää, tummaa toffeemaisuutta.  Mausta löytyy melko karvasta puristusta ja poskia hellivää, persikkamaista puraisua. Erittäin raikas maku, tuntuu että oluessa käytetty vesi on puhtaimmasta päästä. Runsashumalaista, piristävää nektariinia. Oluessa ei ole mitään sivupolkuja, vain täydellisyyteen viritettyä, puhdasta ipalaisuutta. Yksinkertaisuudessaan kaunis IPA, ei paras mutta takuu varma nautinto ostettaessa. Erittäin raikas ja virkistävä olut, tarkoitettu kylmänä nautittavaksi. Mökkilaiturille, saunan jälkeen, grilliruoan kanssa, piknikille alkupalaksi. Nams.

Kouluarvosana: 9-

Kiitämme: Erittäin raikas ja tervehdyttävä. Mutkaton.

Moitimme: Hedelmän puraisua saisi ollaa reippaamminkin.

JK

Xingu Black Beer

Olutharrastaja ei voinut vastustaa kiusausta törmätessään lähikaupassa poikkeuksellisen näköiseen, eksoottiseen kummajaiseen. Itselleni ainakin entuudestaan täysin tuntematon, brasilialaisen Xingu-panimon Black Beer sujahti ostoskoriin vailla ajatusta pelkästä mielenkiinnosta etiketin ilmoittamista lisäaineista huolimatta: oluen tavallisten ainesosien lisäksi tuotokseen on ympätty ainakin maissia, kidesokeria, sokerikulööriä sekä happamuudensäätöainetta ja emulgointiainetta. Melkoinen kemikaalicocktail siis tiedossa (panimon nettisivuilla muuten muistetaan kertoa että olut on "inspired on old recipes of Indian beer", jep jep :))!

Olut ei vaahtoa juuri yhtään lasiin kaatuessaan. Tuoksu on lievästi paahteisen maltainen, makeus puskee tuoksuun voimakkaasti. Mitään yrttisyyttä tai "salsaa" en tuoksusta erota. Hyvin tunkkainen tuoksu kaiken kaikkiaan. Mausta löytyy runsaasti maissia ja sokerikulööriä, eli oluen makumaailma perustuu lisäosiin hyvin suurelta osin. Hyvin cokismainen maku pienellä potkulla. Alkoholit (4,6%) ei puske läpi juurikaan, hiilihappoja löytyy. Lievä savuisuus tuntuu olevan läsnä taka-alalla.

Kaupan omistaja oli ilmeisesti laittanut pullon väärään rivistöön, parempi paikka olisi alkoholia sisältävien virvoitusjuomien hyllyssä. Olueksi tätä jäteöljyä ei voi kutsua, eikä se mielenkiintokaan kantanut yhtä-kahta kulausta pitemmälle. Tuhlaa kolme euroa mieluummin vaikka yksikätiseen!

Kouluarvosana: hylätty

Kiitämme: adventurous etiquettes

Moitimme: everything between etiquettes

JK

Robert M. Pirsig: Zen ja moottoripyörän kunnossapito

Räntäpäivän vuoksi polkupyöräily kiinnostaa nyt yhtä paljon kuin pyykkääminen, joten töiden jälkeen oli sopivasti luppoaikaa viimeistellä pari viikkoa luvussa ollut Robert M. Pirsigin mainio teos Zen ja moottoripyörän kunnossapito.

Kuvan pyörät eivät liity kirjaan, kuva blogistin.

Kirjan lisänimi (jota ei kanteen jostakin syystä ollut laitettu) tutkimusmatka arvojen maailmaan (an inquiry into values) kertoo oikeastaan kirjasta enemmän kuin siihen painettu otsikko. Romaani kulkee nimittäin kahdessa kerroksessa: kertojaminän (Pirsig itsenään) ja hänen poikansa Chrisin moottoripyörämatkasta Yhdysvaltain Keskilännessä (Minnesotasta aina pitkälle länsirannikolle) ja siihen liittyvistä tunteista ja ajatuksista, sekä kertojan kuvaileman, alkuun salaperäisen filosofin ja ajattelijan Faidroksen ajatuksista ja elämästä. Kirjan edetessä tarinat nivoutuvat yhteen ja kirjoittaja keskittyykin jälkimmäiseen enemmän. Minäkertoja onkin omien sanojensa mukaan tekemässä chautauguaa, eräänlaista etsintää. Tätä etsintää sitten lukija seuraa jännityksellä (todella!) vajaan viidensadan sivun verran.

Kirjan heikkous ja vahvuus onkin kerronnan jakamisessa; Faidroksen filosofiset ajatukset Laadusta ja sen määrittelemisen vaikeudesta vie valtaosan kirjan huomiosta ja varsinaiselle matkanteolle jää statistin rooli. Viisaita ajatuksia on toki välillä vaikeatakin seurata, mutta erittäin kiehtovia rakenteita Faidroksesta löytyy. Kirjassa pohditaan niin Einsteiniä, Aristotelestä kuin monille tuntematonta Poincaréakin. Esimerkiksi Faidroksen teot yliopisto-opettajana ja oppilaiden arvioinnin kritiikki osui ja upposi lukijaan täydellisesti. Toisaalta matkakertomus pyörän päältä (ja vaellukselta) oli erittäin kiehtovaa. Pirsig kuvaa matkanteon leppoisuutta ja autoilun henkisiä haittoja maukkaasti. Valitettavasti matkakuvaukset ovat lähinnä muutamia kappaleita siellä, muutamia täällä.

Itse moottoripyörän kunnossapidosta kirjassa ei kerrota erityisemmin, mutta moottoripyörä on ikään kuin jatkuvasti läsnä oleva objekti, jolla minäkertoja filosofiaansa testaa. Kuinka sinä suhtaudut moottoripyörän korjaamiseen? Kirjan ansioksi voidaankin lukea se, että se tuo yleensä varsin etäisenä olevan filosofian ajoittain erittäinkin maanläheiseksi asiaksi - asiaksi jolla meidän kaikkien tulisi maailmaa enemmän tutkia.

Kirjan tarinaa (tarinoita) ei ehkä kannata enempää avata juonipaljastusten pelon vuoksi, mutta kirja oli joka tapauksessa mainio esimerkki siitä, miten vaikeasta (ja ei-kaupallisesta) aiheesta voi kirjoittaa erittäin elävästi ja mukaansatempaavasti. Sopii erityisesti pimeisiin talvi-iltoihin, kun ulkona ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä lukunautintoa pilaamassa. Klassikko jota voi suositella kaikille jotka haluavat elämäänsä todellista laatua.

Kouluarvosana: 9

Kiitämme: Arvokkaita ajatuksia, hyvä tarina, matkakertomus kiehtoi rinnalla

Moitimme: Matkakertomus jäi liian ohueksi

JK

BrewDog Dead Pony Club

Taaksepäin alkaa jäädä hieno pyöräilyntäyteinen viikonloppu pikku hiljaa... Uuden viikon stressiä purkamaan on syytä avata jääkaapista löytyvä skotlantilainen. Lentävä skotlantilainen?

Suosikkipanimoni BrewDogin tuotteita on tullut maisteltua jo muutama vuosi, mutta heidän Dead Pony Club- oluensa ei koskaan ollut löydettävissä kantakaupoissani. Maltaiden maailman blogisti julkaisi oman arvionsa blogissaan ja kertoi paikan, mistä kuolleita poneja löytyy, kiitos vinkistä! Olut esitellään californian pale alena ja alkoholeja siinä on vaivaiset 3,8 %, kevyttä tavaraa siis.

Kuparinruskea olut vaahtoaa kevysti tuoppiin muodostaen kevyttä pitsiä lasin reunalle. Tuoksu on perinteistä BrewDogia: erittäin sitrusmainen, makea ja humalainen. Maku on melko kuiva ja hedelmäinen, lievän paahteinen ja erittäin humalainen. Jälkimaussa greippiä ja yrttimäisyyttä. Tämä tuotos kyllä ihastuttaa ja vihastuttaa: juomassa on kaikki ainekset raikkaaseen makuelämykseen, mutta kurkun karhentava jälkimaku ja pieni vihannesmaisuus pettävät tällä kertaa. Panimokoiran heikoin olut tähän mennessä, ikävä kyllä!

Kouluarvosana: 7,5

Kiitämme: Kukkaisa, rakastettava tuoksu - tuo mieleen kesän

Moitimme: Makumaailma ei yksinkertaisesti ole onnistunut tällä kertaa

JK

Hoegaarden Witbier

Kouluarvosanan vehnisseikkailut jatkuvat. Tällä kertaa vuorossa yksi tunnetuimmista vehnäoluista, belgialaisen Hoegaardenin panimon vehnäolut, joka kulkee nimellä, noh Hoegaarden Witbier. Nimi tylsä, olut hyvä? We shall find out...

Kellertävä olut kaatuu lasiin muodostaen kevyttä, nopeasti katoavaa vaahtoa. Tuoksu on hyvin banaaninen, kevyen sitruksinen. Nettisivuilla mainitaan, että tuoksusta löytyy mm. korianteria ja appelsiininkuorta, mutta meikän nenä ei näitä hienouksia kyllä erityisemmin erota. Tuoksu on toki erittäin kutsuva!

Makumaailma jatkaa samaa rataa, eli banaanimaista, raikasta ja kivasti pistelevää nektariahan tämä on. Lievästi makeahkoa. Tällaisena olen vehnäoluen "perusmaun" aina ymmärtänytkin. Vähän mehukattimaista makumaailmaltaan, ehkä vähän haastavaa suomalaiseen lagermaailmaan tottuneelle rahvaalle siis. Mutta tutustumisen arvoinen ja erittäin virkistävä olut, kuumaan kesäpäivään sopii tämäkin hyvin - laiturilla istuskeluun.

Kouluarvosana: 8

Kiitämme: mutkaton, raikas

Moitimme: ei onnistu herättämään suurempia tunteita

JK