Prykmestar Wehnäbock

Pari viikkoa kestänyt sairaus on selvästikin taitettu, sen verran iloisesti pyörät pyörivät huonosti auratuilla teillä tänään.

Viikonloppuna tuli käytyä muuten testaamassa pari olutta pääkaupunkiseuden ravintoloissa. Niistä pika-arviot tässä: Sierra Nevada Torpedo Extra IPA oli kukkaisen raikas, hieno piristysruiske, joka tulee tilattua varmasti uudestaankin. Melkein tuli tippa linssiin tätä juodessa! KAS 9,5. Plevnan Black IPA puolestaan Bierhuis Rotterdamissa Kampissa nautittuna oli erittäin tumma ja kiehtova makuelämys, joka on oiva valinta "yhdellä" käymiseen. KAS 9.

Tiistai on olutpäivä ja maisteluvuorossa on kotimaisen Vakka-Suomen panimon Prykmestar Wehnäbock. Etiketissäkin on muistettu mainita oluen voittaneen Suomen Paras Olut 2012- tittelin, joten laatua on odotettavissa. Vahvuutta uusikaupunkilaisella on 6,2 % ja oluessa on käytetty usein mieleeni olevaa cascade- humalaa, joka yleensä tuo olueeseen sitrusmaista tuoksua ja makeutta.

Olut vaahtoaa erittäin runsaasti kaadettaessa lasiin. Pitsiä ei juuri jää. Tuotos on yllättävän tummaa, siis ihan pimeän ruskeaa olutta, mikä yllättää ainakin itseni suuresti. Tuoksukin on tumman paahteinen, kevyen hedelmäinen, toffeeta ja banaania löytyy.

Maun puolesta olut on melko katkeraa, paahdettua mallasta löytyy runsaasti, makeuttakin. Varsin tasapainoinen tai ehkä vähän hyökkääväkin maku. Olut kutkuttaa kieltä kivasti ja vaahtoaa vielä suussakin, hapokkuutta on siis todella runsaasti! Lämmetessään jälkimaku muuttuu vielä tykimmäksi, tymäkkää tavaraa.

Ei missään nimessä pahaa, mutta ei nouse suosikiksenikaan missään tapauksessa. Aika yllätys pullosta kuitenkin löytyi odotuksiin nähden, kirkkaan vehnäistä piristystä odotin ja tumma nautiskeluolut sattui tulemaan. Hyvän kirjan tai raikkaan jälkiruoan kaveriksi sopii hyvin. Parasta VASPia, mitä olen maistanut joka tapauksessa!

Kouluarvosana: 8-

Kiitämme: katkera, hapokas ja tasapainoinen weizenbock (?)

Moitimme: turhankin tymäkkä, ei varmaan vain sopinut allekirjoittaneelle

JK

Fuller's Chiswick Bitter

Sairastelun jälkeen on ilo jälleen palata arvioimaan uusia itselle entuudestaan tuntemattomia oluita. Takana on reilu viikko ilman mallastuotteita, joten päivän arvio saattaa olla hivenen epävireinen. Halu tarttua pulloon (älkää ymmärtäkö väärin :)) on tauon jälkeen sen verran suuri, että pelkään että jo pelkkä oluen tuoksu nostaa arvioidun oluen arvosanan korkeaksi. Pyritään nyt kuitenkin mahdollisimman totuudenmukaiseen analyysiin. Huomenna voisin uskaltaa taas pyörän päällekin pitkästä aikaa.

Vuorossa tänään on lähimarketista löytynyt alkoholipitoisuudeltaan varsin kevyt (3,5 %) Fuller'sin Chiswick Bitter, joka on etiketin mukaan distinctively hoppy, eli humalapitoinen makunautinto edessä. Linkistä löytyy muuten myös veikeä esittelyvideo oluen nauttimiseen. Näillä opeilla mennään, jess!

Kuva sisältää piilomainontaa, JK pahoittelee.

Olut on väriltään melko läpikuultavan kuperinen, kuohkeaa vaahtoa tulee melko vähäisesti. Tuoksu on erittäin humalainen ja metsäinen, kuten odottaa sopikin. Ja eikun syöm... maistamaan.

Makumaailmasta nousee esiin melko katkeraa ja vetistä perusmakua bitter-tyyliin, männynneulasta ja kepeää sitrusta. Melko laimea kokonaisuus, kaipaa lisää puraisua ehdottomasti. Kieltämättä vähän pliisuksi jää kokonaisuus, mutta janojuomana erinomainen -> kesähelteillä toimii varmasti, jos sopivaan hintaan löytyy. Saunajuomaksi kelpaa myöskin mainiosti.

Kouluarvosana: 7-

Kiitämme: humalapitoiset oluet maistuu aina, erittäin raikas, kaunis etiketti

Moitimme: yksipuolinen, vetinen olut

JK

Belfast Bay Lobster Ale

Lähialueen Supermarketin olutosastolta löytyi tänään yllättävä uutuus: jenkkipanimo Belfast Bayn Lobster Ale houkuttelevine etiketteineen. Kun kaapista löytyi vielä tuoretta lohta ja savusilakkaa, on merellinen herkutteluhetki taattu! Siispä hummeriolutta tutkimaan... Samalla voinkin juhlistaa hyvin mennyttä neljän päivän pyöräilyputkea. Viime aikoina kelit ovat olleet varsin otolliset nautinnolliseen talvipyöräilyyn (1 x urheilu ja 3 x hyöty) ja noilta reissuilta on mielenkiintoisia uutuusoluitakin tarttunut matkaan.

Oluttynnyri kaipaa tyhjennystä. Muutama uusi vehnis tullut ostettua...

Lobster kaatuu lasiin tummanpunaisen värisenä jättäen aika harmaan runsaan vaahdon. Jos tämä väri ei ole meripihkaa niin mikä sitten on? Tuoksu on metsäisen raikas, hedelmäisen humalainen, melko makea. Erittäin houkutteleva, iloinen ennakkokuva oluesta kyllä tulee ulkoisten piirteiden perusteella. Mutta miten on makumaailman laita?

Maun puolesta ei ole juuri moittimista. Sitrusta, männynneulasia, kevyttä paahdettua mallasta. Makeutta ja hiilihappoja kivasti mutta ei liikaa. Monipuolinen ja raikas maku kaiken kaikkiaan. Jälkimaussa karkkia ja mallasta. Excellent! Tässäpä olut mieleeni, erinomainen fiiliksen nostattaja tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja kiva tuliainen merellisten herkkujen illalliselle. Bonuksena huokea hinta 2,69 € / 3,55 l, mikä pistää takuulla allekirjoittaneen hakemaan muutaman pullon lisää.

Kouluarvosana: 9+

Kiitämme: Hintaluokassaan lyömätön jenkki red ale, humalointi kohdillaan, hieno tuoksu!

Moitimme: Hieman #näyttää sormilla# pliisu, vahvuutta lisää?

JK

Talvipyöräilyä: Pukeutuminen

Tammikuu on lähtenyt liikkeelle melko aktiivisesti. Toisena peräkkäisenä viikonloppuna on tullut lähdettyä pakkaseen ajelulle - joko pelkästään pyöräilyn ilosta tai välttämättömän tavaran perässä. Pyöräilyn lisäksi on tullut käytyä salilla ja sählättyä, joten kuun ensimmäinen puolisko on jättänyt liikunnan suhteen oikein hyvän fiiliksen.

Pakkaspyöräily on parhaimmillaan mahtavaa (kuten eilen auringonpaisteessa), mutta kylmyyteen on syytä varautua suurella vakavuudella. Reissu jää nimittäin helposti lyhyeksi jos varttitunnin ajon jälkeen sormenpäitä ei voi enää liikuttaa.

Tammikuun ensimmäisellä pakkaslenkillä Jätkäsaareen pukeutuminen jäi turhan vajaaksi, joten paluumatkalla oli pakko tehdä välipysähdys Töölön siwassa. Pakkasta ei ollut hirvittävän paljoa joten tein virhearviointeja takki- ja housuvalinnoissa. Loppumatkasta reisiä kylmetti jo melko pahasti ja reunimmaisista sormista alkoi mennä tunto. Reissu ei ollut varsinainen katastrofi, mutta hyvä opetus pukeutumisen tärkeydestä kuitenkin. Kropan lämmittämiseen suihkun jälkeen meni muuten ainakin tunti.

Toisella pitemmällä lenkillä pakkasmittarin näyttäessä yli kymmentä pitikin pukeutumisen kanssa olla tarkkana. Panostin paremmin kerrospukeutumiseen ja kaivoin kaapista silkkisen kommandopipon kasvojen peitoksi.

Vakavuudella varustautunut pyöräilijä salaperäinen valonlähde käsissään.

Pitkähihainen t-paita, verkkapaita, tuulenpitävä mutta kevyt takki, tuulenpitävät housut, pitkät kalsarit ja lämpimät pitkävarrelliset kengät takasivat lämpimän matkan. Sormetkin kestivät kylmää paremmin kun hanskojen sisään ujutti kevyet työhanskat. Piponkin otin varalta mukaan mutta silkkihuppu piti lämpöä juuri sopivasti.

Pyöränä olen käyttänyt Tunturin Prego- pyörää, joka sopii talvikäyttöön varsin hyvin. Nastoja en ole ainakaan vielä käyttänyt, tiet eivät ole hirveän liukkaita tällä hetkellä. Jos talvipyöräilyyn jää kipinä, ensi talveksi voisi harkita useampivaihteista kulkupeliä. Tänä talvena Tunturi saa kuitenkin riittää ja onkin ollut yllättävän hyvä talvipyörä. Näillä kokemuksilla eteenpäin!

JK

Neuschwansteiner vehnäolut

Kaverin innoittamana päätin pitkästä aikaa napata kaupasta mukaan vehnäoluen. Mukaan lähikaupasta tarttui saksalainen World Beer Cupin kultaisen palkinnon voittanut Neuschwansteinerin Das Echte Weissbier. En tiedä ovatko nuo palkinnot varsinaisia takeita valtavasta olutnautinnoista, mutta oletan ettei voittajaolut voi ainakaan kovin huono olla. Palkinto saattoi kyllä antaa vähän hintalisää.

Aikaisemmat kokemukseni vehnäoluista ovat olleet melko heikkoja, joten odottavin mielin lähdin korkkia availemaan.

Olut vaahtoaa runsaasti ja kauniin vaaleana lasiin jättäen vähän pitsiä. Tuoksusta löytyy yllätys yllätys vehnäisyyttä ja pientä hedelmäisyyttä. Tuoksu on aika ykstoikkonen ja kolkko, tuo mieleen viemärin. Olut on kevyen kellertävän värinen. Maku on miellyttävän raikas ja hiilihappoinen, tämä olut sujahtaa varmasti kesähelteillä alas nopsasti ja miellyttävästi! Kivan makea jälkimaku, vehnäinen kokonaisuus mutta varsin yksiulotteinen silti. Kyllä tätä janoon juo mutta ainakin näin räntäsateeseen tummempi ja lämpimämpi olut on omiaan. Ihan pirtsakka ilmestys silti, paras kotiin raahaamani vehnis tähän asti! Neuschwansteinerin innoittamana taidan hakea kaupasta sen Hoegaardenin Witbierinkin vielä joku päivä...

Kouluarvosana: 8-

Kiitämme: tasapainoinen, mutkaton, virkistävä olut

Moitimme: Tuoksu ei miellytä, on myös kovin hintava...

JK

Fuller's ESB

Vuoden 2013 ensimmäisenä olutarviona on perinteisen brittipanimon Fuller'sin Extra Special Bitter. Fuller'sin tuotteitahan on tullut juotua ennenkin ja vaikuttaa olevan vakuuttavan tasapainoinen panimo, jonka tuotteet tunnetaan hyvin maailmalla. Monille on tuttu varmasti ainakin tölkkinäkin löytyvä London Pride. Firman nettisivut ovat muuten mukavan kattavat.

Olut vaahtoaa lievästi ruskean värisenä jättäen hieman pitsiä lasiin. Oluen väri on kevyen kuparinruskean suunnalla. Väri on kauniin läpikuultavaa. Bitteri tuoksuu vahvan hedelmäiselle, melko makealle. Houkutteleva, selkeä tuoksu kaiken kaikkiaan!

Makumaailma jatkaa tuoksujen linjalla, maku on runsaan hedelmäinen, humalaa on runsaasti ja mallastakin puskee kevyesti alkumaistelujen jälkeen. Hedelmistä löytäisin veriappelsiinia (!) ja greippiä. Olut maistuu yllättävän kevyelle (alkoholia on kuitenkin 5,9 %), mutta ryhdikäs kokonaisuus siinä on silti. Tuotos on aika "maalainen", maussa on positiivisessa mielessä "multaa" ja pähkinää. Pähkinäpuun juuri? Ei hassumpi olut missään tapauksessa, vaikkakin vähän mehumainen maku mieleeni. Kyllä tätä hyvän romaanin kyytipoikana juo uudelleenkin.

Kouluarvosana: 8+

Kiitämme: ryhdikkyyttä, hedelmällisyyttä, maaseutumaista makua

Moitimme: olisi saanut olla katkerampikin, jäi vähän kevyeksi...

JK