Uusi vuosi - uudet tavoitteet

Joululomat käyvät loppusuoralle ja uutta vuottakin pukkaa muutaman tunnin päästä.

Loman aikana tuli maisteltua monta mielenkiintoista olutta, ajeltua pieni lenkki pakkasessa ja tietysti syötyä paljon. Saaristolaisleipää väänsin pariin otteeseen ja herranen aika että sopiikin hyvin yhteen savulohen kanssa, ai jai!

Joulun olutmaisteluissa oli ainakin Fuller's Old Winter Ale (erinomainen), venäläinen Baltika 9 (vahvuus 8%, maku heikko), Laitilan Kievari Barley Wine (maistoin toisen kerran, pelikaverit pitivät, minä en), Svaneke Choko Stout (jota maistelin täysin väärissä olosuhteissa, onneksi kaapissa on varalla uusi pullo, jonka sain tuliaisina ennen joulua) ja puolalainen Zywiec Jasne Pelne, jota luonnehtisin lapparin kaltaiseksi turhan vetiseksi olueksi, vaikkain "Puolan ykkösolut" onkin.

Pari muutakin olutta saattoi olla, mutta nimet eivät tarttuneet muistiin erinäisistä syistä johtuen :)

---

Olen tuossa joulukuun ajan miettinyt tavoitteita pyöräilyn suhteen vuodelle 2013. Urheilullisesta näkökulmasta olin ensin ajatellut tavoitella tiettyä kilometrimäärää talvi- ja syyskuukausille ja eri kilometrimäärää kevät- ja kesäkuukausille. Koen tämän kuitenkin ongelmalliseksi, koska tarkkojen kilmetrimäärien asettaminen luo paineita ja haluaisin kuitenkin pitää pyöräilyn mukavana, positiivisia tunteita herättävänä asiana. Kuukausittaisia kilometrimääriä en siis lähde tavoittelemaan, mutta kirjanpidon aloitan heti huomisesta kyllä.

Sen sijaan koko vuoden kilometrimäärää sopii aina tavoitella, enää jää jäljelle sopiva luku. Viime vuoden n. 1700 kilometriä (joka ei varmasti monelle lukijalle ole suuri luku, mutta itselleni on) jätti hampaankoloon paljonkin. Parannusta pitää aina hakea, joten vuodelle 2013 tavoitekilometrimääräni on 3000. En aio repiä pelihousujani tai syödä kypärän lippaani jos en tähän tavoitteeseen pääse, mutta pitäähän se jostakin lähteä liikenteeseen. Sitä paitsi kuukausikeskiarvoksi tuosta tulee 250 km, joka fiksusti jaettuna tarkoittaa sitä että tammi, helmi, marras ja joulu pyöräillään 100-150 km kuukaudessa ja maalis, huhti, touko, kesä, heinä, elo, syys ja loka 300-350 kilometriä. Näitä kilometrejä pidän itselleni realistisina ja miellyttävinä. Puristusta on mutta ei liikaa.

Tietysti kilometreihin vaikuttaa moni asia: sää (tiedän että on pukeutumisasia, mutta kun en vaan pidä sateessa pyöräilystä), menot (parin viikon lomamatka keväällä tai kesällä vaikuttaa oleellisesti ko. kuukauden kilometrisaldoon) tai muut esteet kuten loukkaantuminen, suuri muutos elämässä tms. En siis lähde väkisin puurtamaan vaan homman on tarkoitus olla hauskaa!

Toisena tavoitteenani on jo pari kuukautta suunniteltu elämäni ensimmäinen pitkä pyörämatka, jossa pyöräilen kotoani Vantaalta synnyinkotiini Pohjanmaalle. Matkaa retkelle tulisi ehkä 600 kilometriä ja päivittäiset matkat saisivat olla reilun satasen luokkaa. Huoltotoimenpiteet sujuisivat teltan ja visan avulla. Reittisuunnitelma (joka varmasti muuttuu vielä useasti) ja ostoslista (aloitetaan kunnon touring-pyörän hankinnalla) tulee sitten myöhemmin. Paluumatka Vantaalle pyörällä on sitten optiona ;)

Näillä tavoitteilla siis vuoteen 2013. Mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksiahan nämä eivät tietenkään ole, mutta sinne päin nyt kuitenkin... Aion vuoden aikana postata paljon myös olutarvioita ynnä muuta, mutta fokus pysyköön kesän pyöräretkessä. Ja jos kelit huomenna sallii (tänään on turhan liukas), alkaa tammikuun ensimmäinen päivä kunnon kinkunsulattelureissulla pohjoishelsinkiin.

JK

Konrad 12°

Jouluoluet tuli ja jouluoluet meni, mutta baarikaappiin tuli täydennystä syntymäpäivälahjan muodossa sekä nestemäisenä että lasisena. Pils-tyypinen tsekkiolut Konrad 12° on valmistajan mukaan kevyt-lager. Lasi puolestaan on ruotsalaista Orrefors- merkkiä - ensimmäinen "kunnon" olutlasini muuten!

Olut vaahtoaa kuvan mukaisesti erittäin runsaasti jättäen paljon pitsiä lasiin. Tuoksu on, no, humalaa eikä sitten paljon muuta siis tsekkiläiseen tapaan varsin raikas mutta yllätyksetön.

Liekö pitkän työpäivän syytä vai mistä johtuu mutta olut maistuu pirteälle ja raikkaalle tuoden valoa vuoden pimeimpiin päiviin. Voi olla että oluen korkkaamista tuli suunniteltua liikaakin, siihen tyyliin olut uppoaa suusta alas. Maku on vähän vetinen (kyvyt-tuotteen mukaisesti), mukavan humalainen. Hiilihapot saattelevat tutut maut turvallisesti kurkusta alas.

Paljon kiitoksia lahjoista, lasi sopii nautiskeluun erinomaisesti, sopii käteen erinomaisesti ja vaikuttaa erittäin laadukkaalta. Olut oli virkistävää ja hyvää, mutta ikävä kyllä persoonaton ja tylsä. Varmasti oikealla hetkellä (lue: kesähelteellä puistossa) hintansa väärti. Ei pahaakaan missään tapauksessa toki!

Kouluarvosana: 7-

Kiitämme: mutkaton lager, pirteä ja raikas

Moitimme: yllätyksetön, vähän turhan vetinen

JK

Nøgne ø - Julesnadder

Jouluoluiden saaga alkaa lähestymään loppuaan - jos onni potkii, ehdin noutamaan lähialkosta vielä yhden tai kaksi lisää, mutta luulenpa että maisteluita on ollut riittämiin. Tällä kertaa joka tapauksessa korkkasin pari viikkoa kaapissa odotelleen norjan ylpeyden Nøgne ø: n jouluoluen Julesnadderin.

Tummanruskea, jopa musta olut muodostaa runsaan, kauniin vaahdon tuopin huipulle. Tuoksu on erittäin tumma, kahvia ja mallasta. Tuoksusta nousee epämiellyttävästi esiin myös kesäinen tunkio. Toivottavasti se on merkki tuotteen maanläheisyydestä eikä mikään joulupöydän erikoinen norjalaiseen makuun.

Maku on savuinen, erittäin paahteisen maltainen ja kahvinmakuinen, lisäksi saksanpähkinää. Jälkimaku polttelee kivasti - houkuttelee siemaisemaan lisää. Kokonaisuutena maku on kuiva ja vähän pliisu, tuote saisi olla paljon paksumpi tai voimakkaampi. Olut on lievästi veden makuinen, mutta Norjan vuonojen puhtaan veden mielleyhtymät eivät tuotetta pilaa - päinvastoin oikeastaan.

Sen kummempia jouluisia makuja en varsinaisesti kyllä löydä, mutta kyllä tämä sopisi kivasti lammaspaistin ja makean lohileivän, tai juustolautasen ja viinirypäleiden kyytipoikana. Joulupöytään - miksipäs ei lasillista uudestaankin!

Kouluarvosana: 8-

Kiitämme: konstailematon paahteisuus ja tummuus on aina jees

Moitimme: jälkeenpäin tulee sellainen olo kuin olisi poltellut röökiä muttei vetänyt yhtään keuhkoihin! Makeus tai voimakkuuden lisäys olisi voinut siis pelastaa jälkimakua.

JK

Pyörällä - Matkantekoa Polkuvauhtia

Viikonloppuna ei kameran puutteen ja muiden kiireiden vuoksi tullut lähdettyä Serenan reissulle, mutta sain jonkin aikaa sitten luetuksi Juha Varilan ja Jukka Pirttiojan polkupyöräretkeilystä kertovan kirjan Pyörällä - Matkantekoa Polkuvauhtia.

Kirja on jaettu kolmeen osaan: matkakertomukseen kahden miehen ja kahden pojan kolmen viikon pyöräretkeen Unkarin ja Romanian maaseudulle, retkipyöräilijän info-osioon missä käydään läpi yksityiskohtaisesti ne asiat ja esineet, joita retkipyöräilijän kannattaa ottaa huomioon ennen matkaa, tien päällä ja reissun päätyttyä sekä viimeisessä osiossa läpikäytävään maakohtaiseen esittelyyn Suomen eteläpuoleisten maiden pyöräretkeilyyn soveltuvuudesta - Virosta aina Mustalle merelle saakka.

Matkakertomus on ihan luettavaa, mutta kirjoittajien tekstin taso ei valitettavasti yllä parhaiden retkikuvausten tasolle - voi myös olla että johtuen retkellä mukana olevista nuoremmista jäsenistä herrat ovat olleet matkalla ilman riskinottoja (osa matkasta tehdään junalla eikä telttayöpymistä harrasteta, parit kaljat sentään juodaan...) ja sen kummempia yllättäviä tapahtumia. Kirjan kuvitus on mustavalkoista eikä matkan maisemista ja kokemuksista saa valtavia inspiraatioita.

Info-osa osa itselleni tärkeä, koska suunnittelen kesäksi pidempää telttaretkeä (ensimmäistä kertaa elämässäni pyörällä) ja retkipyörän hankkimista. Herroilla tuntui olevan hyvä tarvikelista, johon tulen varmasti palaamaan ennen retkelle lähtöä. Lisäksi pitkin kirjaa on pieniä infolaatikoita, missä on kerrottu matkalla sattuneista haaksirikoista ja niistä selviytymisestä - näihin tulevan retkeilijän on varmasti hyvä varautua etukäteen henkisesti.

Maaesittelyt jätin tällä kertaa lukematta, koska en ole vähään aikaan suuntaamassa baltiaan tai niiden eteläpuolelle. Sen aika voi tulla toki joskus myöhemmin. Lienee silti parasta aloittaa ihan kotimaan reissulla.

Ihan mukava läpyskä, mutta jos kaipaa kunnon fiiliksiä toisen polkupyöräretkeilystä, niin kyllä Rämöt ja Lekan sarjikset puraisevat paremmin kesää odottavaa reissaajaa.

Kouluarvosana: 7-

Kiitämme: infopaketti oli hyvä ja pitkin kirjaa olleet pienet infolaatikot hyödyllisiä.

Moitimme: reissukuvaus Unkarista ja Romaniasta kuvineen jäi vaisuksi.

JK

Brew Dog: Hoppy Christmas

Jouluolutlistalla seuraavana ja kenties jo toisiksi viimeisenä on Brew Dog- panimon Hoppy Christmas- olut. Olen ollut tämän skottipanimon ihailija ja seuraaja jo muutamankin vuoden. Ensikosketuksen firman oluisiin sain eräänä juhannuksella mökillä avatessani ensimmäisen Punk IPA- pulloni. Piti maistattaa kaverillakin, niin erikoista ja maukasta olut oli. Se on varmaan se mäntyisen metsän tuoksu, joka punkissa ihastuttaa eniten. Faniutta ei ainakaan haitannut toissa kesäinen vierailuni Edinburghin Brew Dog- pubissa, jossa asiantunteva baarimikko (linkin kuvan partainen kaveri) maistatutti useampiakin hanaoluita - pariinkin otteeseen. Hieno kaupunki muuten!

Hardcore IPA ja marketti oluet 5 A.M. Saint, 77 Lager ja Trashy Blond kelpaavat nekin mainiosti, mutta Punk IPA on ja pysyy olutsuosikkieni kärjessä aina vain. Ennemmin tai myöhemmin marssin vielä asiansa osaavaan olutravintolaan tilatakseni himoitsemani Tokyo* oluen, joka vahvuudessaan (18,2 %) jättää aika monet muut varjoonsa. Mutta asiaan, eli humalaista joulua maistelemaan.

Duck not included when purchased!

Kauniin läpikuultavan kuparinen (miltei omenamehun värinen) tuotos kaatuu lasiini. Pitsinen vaahto ei kestä kauaa, tuoksu on taattua Brew Dogia: makeaa, sitrusmaista, männyntäyteistä karkkimaisuutta, erittäin humalainen kuten India Pale Aleille on tyypillistä. Tuoksu menee metsään ja se on hyvä se! Herkkua!

Makumaailma jatkaa samalla rintamalla: hedelmää, tuhtia greippiä, toffeemaisuuttaan vähän päällepuskeva kokonaisuus. Katkeruutta saisi olla Punkin tyyliin enemmänkin. Mainio jälkimaku joka kutsuu juomaan lisää. Alkoholi (7,5 %) ei näy eikä kuulu missään. Herää vain kysymys, että mitä jouluista tässä on? Olut on aivan loistava makumaailmoineen ja runollisine etiketteineen, mutta soisin juovani sitä ennemmin auringon paahteessa merelle katsoen pitkän pyörälenkin kääntöpisteessä kuin pakkasiltana pimeyden ja jouluostospaniikin keskellä. Ehkä jouluisuus korostuu kolealla brittein saarella paremmin...

Yhtä kaikki taattua Brew Dog- kamaa: erittäin hedelmäinen, piristävä ja makea tuttavuus. Sopii nautiskeluun ja metsän ystäville!

Kouluarvosana: 9,5

Kiitämme: mahtava sitruinen tuoksu ja maku, on selkeästi Brew Dogin linjoilla

Moitimme: Chrismas...?? can't see no christmas here, mate...

JK

Talvipyöräilyä: Helsinki-Vantaan lentokenttä

Pokkarikamera on lainassa Aasiassa, joten Reitti 2000:n pätkä Kaivokselasta Serenaan ye. siirtyy myöhempään. Kaapista oli tänään kuitenkin espresso loppu, joten lähdin hankkimaan vastajauhettuja papuja Helsinki-Vantaan lentokentän Starbucks-kahvilasta.

Mukaan kahvilasta tarttui firman useimpien kahvien pohjana toimiva Espresso Roast, joka on asianmukaisesti reilun kaupan tuote. Hintaa paketille tuli 7,10 €, eli kilohinta on jonkin verran kalliimpi kuin maitokauppojen yleisimmillä espressoilla; vertailussa vaikkapa Pauligin uusi (Angry Birds- aiheinen) Explosive Espresso, joka lähikaupassani maksaa 5,30 €, on selvästi halvempi. Paketista saa kuitenkin useita kymmeniä sumppeja pimeiden talvi-iltojen rauhoittumiseen ja nautiskeluun, joten jos kahvi on hyvää olen valmis maksamaan siitä toistakin kymppiä.

Ulkona oli tänään vajaa kymmenen astetta pakkasta joten pukeutumiseen piti kiinnittää tavallista enemmän huomiota. Kerrasto alle ja sopivat päälykamppeet päälle. Hyvin hengittävä ja "säädettävä" kaulaliina oli ehdoton, huppu-pipo- yhdistelmä ja kaksikerroksiset hanskat toimivat hyvin ja lämpimät kengät jalassa takasivat hyvän ja tasapainoisen fillarimatkan. Selässä ollut kevyt reppu oli ainut ylimääräinen "vaatekappale", luulen että ilman sitä en olisi hikoillut koko matkalla ollenkaan.

Matkasta pari huomiota: kävin nyt kolmannen kerran pyörällä Helsinki-Vantaalla ja taas kerran jouduin ihmettelemään olematonta opastusta pyörätiellä. Reittihän näyttää yksinkertaiselta, mutta paikan päällä risteyksissä joutuu arpomaan ja parkkialueiden seassa oikean suunnan valitseminen on välillä hankalaa. Lopulta jätin pyörän terminaali ykkösen eteen ja kävelin kahvilaan.

Ymmärrän tietysti, ettei lentokentälle ole tarkoituskaan tulla pyörällä, mutta kun pyörätie on kerran tehty (ja jälkien perusteella kentällä käy myös muita kuin minä, työmatkapyöräilijöitä varmaankin), luulisi että opastuskin olisi parempi. Toisekseen Vantaan teiden kunnossapitäjät ovat unohtaneet aurata lentoasemantien kevyen liikenteen väylän Tikkurilantieltä Kehä 3:lle asti. Melko ankeaa sekä kävelijöille että pyöräilijöille, joita jälkien mukaan oli reilusti. Muuten tiet olivat hyvin aurattuja eivätkä yhtään liukkaita (ajan ilman nastoja enkä pitänyt teitä yhtään liukkaina). Matkalla tuli muuten vastaan vain yksi pyöräilijä, odotin Ylästöntielle kyllä enemmänkin trafiikkia hienon kelin vuoksi.

Kahvilla on upea tuoksu paketista haistattaessa, erittäin paahteinen ja terävä. En ole mikään kahviasiantuntija mutta jotenkin juuri tämä tuoksu tuntuu olevan aivan ominainen Starbucksin kahveille. Ketju on muuten tullut aikaisemmin tutuksi Japanin ja New Yorkin reissuilta (ja muutamilta muilta lentokentiltä), Suomessahan lentokentän kahvilat ovat ensimmäisiä lajiaan. Purut keittimeen, kahvi kuppiin ja... Hyvää perussumppia, mutta ei sen kummempaa. Jälkimaussa kivaa makeutta ja sitä paahtoa, mutta itse kahvi jättää vähän harmaan maun. Nettisivuilla kirjoitetaankin, että tämä espresso sopii erityisesti pohjaksi latelle ja cappuccinolle, joten niitä testailemaan sitten myöhemmin. Espressona Starbucksin tuote jää vähän valjuksi mielestäni.

Mukava talvipyöräilykauden avaus joka tapauksessa, jätti kivan fiiliksen. Ensi kerralla pokkari mukaan, että saadaan vähän tilannekuvaakin :)

Kouluarvosana: kahvi - 7 miinus, reissu - 9 plus

Kiitämme: loistokeli, hyvä vaatetus, viihtyisä kahvila ja hyvä palvelu

Moitimme: aurauksen ja opastuksen puutteita, espressona pieni pettymys

JK