Nøgne Ø God Påske

Pääsiäisoluista on kerääntynyt aika huonoja kokemuksia viime vuosina, joten tämän pääsiäisen ainoana varsinaisena pääsiäisolutkokeiluna maistelen norjalaisen Nøgne Ø- panimon pääsiäisolutta God Påske. Niin, Nøgne Ø:hän on tunnetusti yksi vaikeimmin kirjoitettavia panimoita, mutta tuotteet puhuvat puolestaan ja norskioluen arvostus onkin varmasti noussut tämän firman avustuksella. Muihin norskeihin en ole tainnutkaan ennen tutustua, mutta mikäli ne ovat lähelläkään nönnin tasoa, niin eiköhän tuokin riski oteta joku päivä. Mutta asiaan sanoi virkamies.

Rauhassa kylmettynyt pääsiäisolut joutumassa juhlapyhien uhriksi.

Syvän meripihkaisen värinen olut on muuten pullokäyvä eli pastöroimaton ja suodattamaton. Pullotuksesta on aikaa jo pari vuotta ja eränumerona seisoo 616. Mahtaako pullon vanhuus johtua huonosta myynnistä vai onkohan alkon setä haistanut pullokäyvän oluen olevan parhaimmillaan juuri tänä pääsiäisenä... ken tietää. Pullossa varoitettu runsas hiilidioksidimäärä ei kuitenkaan näy ylivuotona, vaan olut kaatuu lasiin lempeästi. Hiivaisen puolikkaan jätän loppuun. Vaahto on runsasta ja tuoksu hedelmäisen houkutteleva. Yrttimaata ja pippurisuutta. Oluessa käytetyt vehnämaltaat tuovat kivaa banaanimaisuutta tuoksuun - tämä sopii erinomaisesti pääsiästunnelmaan.

Makumaailma jatkaa samaa rataa. Olut on vahvasti humaloitua, greipin ja banaanin raikasta ilosanomaa; tuntuu kuin suussa olisi hetken aikaa kaikki maailman huvipuistot paukuttelemassa hattaraa ja vuoristoratojen jyskettä poskia vasten. Kieltä kihelmöi kun olut valuu kurkusta alas. Toffeemainen tausta leikkaa kivasti hapokkuuden kanssa ja alkoholit (6,5 ilmoitettuna) potkii kivasti takavasemmalta.

Hiivoineen juotu toinen puolisko on huomattavammasti sakeampi, "paskanruskea" kauniisti sanottuna. Maku on aikalailla stydimpi ja hedelmällisempi, maalaisempi. Tästä sakeasta ja hiivaisesta toisesta puoliskosta nautin ensimmäistä enemmän, koska se tuo jotenkin aidon ja alkuperäisen oluen hienosti esiin. Tällaista maistelisi kernaasti kesällä pyöräretken kääntöpisteessä merelle katsoen, kirjaa lukien ja lokkeja kuunnellen!

Todella hieno kokonaisuus jota kelpaisi nauttia mämmin ja kerman kanssa jos niitä olisi tullut hankituksi. Epäilemättä erinomainen myös pääsiäismäisen lammasaterian kyytipojaksi. Taattua alastonta saarta.

Kouluarvosana: 9 ( 9+ sakkoineen)

Kiitämme: Rehellisyyttä ja suoraselkäisyyttä, luonnollisia selkeitä makuja

Moitimme: -

JK

Svaneke Choko Stout

Pyörätiet alkavat olemaan 60-70- prosenttisesti kuivia. Tämän päivän hyötypyöräilyssä kolmos- ja vihdintiellä oli paljon lätäköitä ja paikoittain "pystyyn" jäätyneitä varjossa olevia pätkiä, joissa urat veivät pyörää huolestuttavasti. Jarruille oli käyttöä! Vaarallista mutta jännittävää - kypärää on näinä päivinä todellakin syytä käyttää. Huomenna on tarkoitus vääntää taas työmatka fillarilla, onneksi pohjoisen tiet ovat jo 80-90- prosenttisesti kuivat...

Tiistain olutarviossa tänään oli pääsiäismäisen tummanpuhuva tanskalaisolut, Svaneke Choko Stout. Tanskalaisen pienpanimon (?) suklaaseen vinksahtanut stout, jota olen itse asiassa ennenkin maistanut, mutta negatiivinen kokemus pistetään humalatilan ja pakkasen piikkiin. Uutta yritystä siis pääsiäisen kunniaksi!

Olutharrastaja lukuelämysten äärellä. Kuva ei ollenkaan lavastettu :)

Olut vaahtoaa hyvin niukasti kaatuessaan kylmänä lasiin. Otan lämpötilan suhteen riskin, sillä vaikka ohjeessa kehoitetaan juomaan olut kylmänä, pidän tummista oluista yleensä enemmän lämpimähköinä. Neljäsosan jätän "sakkajämänä" loppunautinnoksi.

Oluen väri on erittäin tumma, siis ihan sysimusta, mieleen tulen hieman Old Engine Oil, jota en ole muuten nähnyt alkoissa aikoihin - sääli sinänsä! Tuoksu on varsin yksipuolinen, parfyymimäistä ja makeaa suklaan aromia, mämmimäinen yleiskuva. Makumaailmasta löytyy odotetusti paahdettua mallasta, lievästi mokkaa ja runsaasti suklaata, karamellia ja vaniljaa. Jälkimaku on tunkkainen ja tuhkainen sekä katkeran savuinen. Jatkuvasti tilaa vievä suklaa maistuu jotenkin pistävältä ja ikävältä, maku paranee hieman lämmetessään.

Lopun sakkasekoitus on huomattavasti maukkaampi kokonaisuus, nyt on toki lämpökin noussut. Lämpö ja sakka tuovat erinomaisesti maut esiin ja jälkimaku on huomattavasti katkerampi ja tyydyttävämpi. Jos olut tulee uudelleenhankintaan, tulee se juoda ehdottomasti sakkoineen alusta alkaen ja lämpimämpänä - ei ainakaan jääkaappikylmänä.

Yllättävän hyvä kokonaisuus, joka melkein jopa pistää kampoihin Young's Double Chocolate Stoutillekin, mutta vain melkein...

Kouluarvosana: 8+

Kiitämme: paranee lämmetessään, tummanpuhuva herkku

Moitimme: pistävää suklaantuoksua ja makua

JK

Stadin Panimo Ultimator

Pyöräilyasiaa ensin:

Sain tällä viikolla viimeinkin aloitettua työmatkapyöräilyt. Kelithän ovat olleet mitä mainioimmat muutaman viime päivän auringon paisteen osalta ja kun tuulikin laantui sopivasti ja aamupakkaset olivat siedettäviä, pistin reippaasti polvea toisen eteen. Meno maistui mukavasti ja eiköhän tästä oteta tavaksi kevättä kohden. Tuli muuten hurjasti lisäenergiaa loppuviikoksi. Loistavaa!

Toisekseen kävin tänään pienellä pyrähdyksellä töiden jälkeen Länsi-Vantaalla ja tuli vastaan tilanne, jossa kevyenliikenteen väylälle oli parkkeerannut pieni (ilmeisesti) pizzakuskin auto menosuunnassani. Autoa ei voinut ohittaa sujuvasti lumipenkkojen vuoksi, enkä lähtenyt sitä pyörän kanssa yrittämäänkään. Kuski tuli hetken kuluttua ja pyyteli kovasti anteeksi kännykkä korvallaan. Anteeksipyyntö oli ilmeisesti suunnattu minulle. En siinä sitten saanut sanottua muuta kuin "mikäpäs tuossa", mutta jäi häirihtemään. Näissä tilanteissa pitäisi aina ottaa paikkansa ja tiukasti kertoa kuskille mikä hänen ajamisessa meni pieleen. Poistuessaan hän sitten joutui vielä ajamaan yhden naisen lastenvaunujen kanssa sivuun kevyenliikenteenväylältä, koska ei päässyt siitä pois ennen kuin 50 metriä edessäpäin olevasta risteyksestä! Viksumpi olis ottanu tilanteesta rekkarin ylös tai napannut kuvan mutta se jää nyt ensi kertaan. Meidän pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden pitää selvemmin vaatia tilamme kevyenliikenteen väylillä.

---

Tämän kauniin perjantain olutarviossa on tällä kertaa Stadin Panimon Ultimator- olut. Tämä vaalea doppelbock sai etiketin mukaan kolmannen sijan vuoden 2012 yli 4,7 %:n vaalea lager- sarjassa. Tämä amerikkalaistyylisesti humaloitu lagerolut sisältää kovat 8 % alkoholia (nettisivut tosin ilmoittavat vahvuudeksi 7,2 %, liekö toista erää...), joten mielenkiintoista nähdä, sotkeeko se makua liiaksi.

Kuparin ruskea olut muodostaa erittäin runsaan, lievästi ruskean, raskaasti kukkaisen vaahdon lasiin. Tuoksu on varsin tummasävyinen ja käpyinen, lievästi mokkainen ja savuinen. Toffeestakin löytyy. Maku on kuten saattaa odottaakin, eli vahvan maltainen, lievästi karamellinen ja alkoholinen, erittäin makoisa ja täyteläinen olut. Katkeruutta löytyy sopivasti, muttei kuitenkaan liialti pilaamaan mainiota mallaskokemusta. Hyvä kokonaisuus, harvinaiseen herkutteluun ja jälkkäriksi, mutta ei tämä nyt hurmostilaa kuitenkaan tuonut.

Kouluarvosana: 8,5

Kiitämme: täyteläinen kokonaisuus, alkoholi ei puske läpi liikoja

Moitimme: vielä yhtä lisäulottuvuutta vailla

JK

Fuller's Discovery

On se kumma kun ei lämpöaaltoa näy eikä kuulu. Polttelis lähteä polkemaan kolme-nelikymppisiä kuivalle (joskin hiekkaiselle) asvaltille, mutta jää, pakkanen ja tuuli ei anna periksi. Mieluummin kuitenkin kasvatan nälkää kuin lähden perspakolla nakkeja jäädyttämään.

Plusasteita odotellessa maistuu olut. Ehtiihän nuo kertyneet kalorit polttaa sitten myöhemmin... Lontoolaispanimo Fuller'sin sarjaa jatketaan nyt Discovery-oluella, jota luonnehditaan etiketissä virkistäväksi vaaleaksi olueksi. Olut on Fuller'sin sarjassa varsin uusi tuote: ensimmäiset mäskäykset tehtiin vuonna 2005. Discovery onkin ensimmäinen jatkuvaan tuotantoon otettu Fuller's- olut sitten 1980-luvun.

Discover toi mieleen lahjaksi saadun kirjan. Indiana Jones- leffat olisivat myös päässeet kuvaan jos sellaisia omistaisin. Näin tällä kertaa sarjassa "mitä tulee ensimmäisenä mieleen pullon etiketistä?".

Olut on väriltään erittäin läpikuultavan hailakka ja kirkas. Näyttää suorastaan laimealta, toivottavasti näin ei ole maun laita. Vaahto karkaa nopeasti jättäen valjun saarekkeen oluen pinnalle. Ulkonäköpisteet jäävät minimaalisiksi, pahoin pelkään. Tuoksupuolella nousee esiin oluessa käytetty vehnä: banaania ja yrttistä hedelmää puskee miedosti läpi.

Makumaailmassa makeaa mallasta ja pientä humalan puraisua ihan kivalla hedelmäcocktaililla höystettynä. Käytetyt humalat ovat suht miellyttävät, maku paranee lämmetessään. Kuitenkin melko kuivakkaa ja vetistä - ei nostata tunteita juurikaan ja onkin ehdottomasti Fuller'sin muuten kelvollisen maitokauppasarjan toistaiseksi heikoin jäsen. Silti jää epäilys: miltähän tämä maistuisi Lontoon pubissa hanasta tilattuna...? 

Kouluarvosana: 7-

Kiitämme: True Blonde, vehnän puraisu

Moitimme: liian hailakka ja persoonaton

P.S. Nettisivuja tutkiessa löytyi mielenkiintoinen (mutta valitettavasti turhankin informatiivinen, eikä niinkään hauska) pätkä, jossa James May maistelee Discoveryä. Milloinhan vaikkapa Stadin Panimo lanseerais videon, jossa Antero Mertaranta analysoi Ultimatoria?

JK

Käsityöläisoluita: Stadin Panimo American Saison - kevättä pullossa

Joistakin oluista tietää jo pulloa avattaessa, että niistä tulee nauttimaan. Stadin Panimon käsityöläisolut American Saison on sellainen. Kevään tulo ja iltapäivän rapsakka hyötypyöräily toki saattaa vaikuttaa fiilikseen, mutta tämän oluen tarjoamat ennakkomielikuvat, tuoksu ja ERITTÄIN runsas vaahto antavat sellaisen ennakkovaroituksen että huh huh!

Meripihkan värinen olut tuoksuu runsaasti havuiselle metsälle ja sitruksisen aromikas. Taustalla muhii suloisen maltainen kutsuhuuto. Tuoksussa on myös lievää hiivamaisuutta. Oluen juominen vaatii malttia, koska pullon tyhjentäminen lasiin (sakkoineen) vie aikaa: vaahto on niin runsasta, että ensimmäisen siemaisun kehtaa ottaa vasta 3-4 minuuttia lasiin kaadon jälkeen.

Käpyisän alkumaun jälkeen sitruksiset hedelmät valtaavat makunystyrät huudattaen hoosiannaa. Jälkimaku on kuivahkon tuhkainen - houkuttaa ottamaan toisenkin siemauksen. Suloista karamelliä ja pientä paahdetta putkahtelee esiin. Oluessa on käytetty myös vehnämaltaita, mikä maistuu ja tuoksuu lievänä banaanimaisuutena, kuitenkin mielestäni hyvällä tavalla. Oluesta tulee jotenkin "marjaisampi" ja "maalaisempi".

Herkullinen kokonaisuus, kuin hyvä kirja jonka lukee nopeasti läpi vaikka tietää että loppuratkaisun jälkeen sivut loppuvat kesken. Tämän oluen kanssa alkoholipitoisuuskin (6,5 %) on sopivasti esillä makumaailmassa: ei liialti mutta selkeästi.

Kaunis käsityöläisolut, joka sopii moneen tilanteeseen, ehkä parhaiten juustolautasen kanssa tai terassille. Tämä olut leikkaa loistavasti aurinkoisen kevätpäivän kanssa muodostaen toiveikkaan olon myöhäistunneille. Elämä on kaunista.

Kouluarvosana: 9+

Kiitämme: jenkkihumalointi kohdillaan, virkeä kevääseen sopiva olut

Moitimme: hinta on kyllä rapsakka ... 5,03 € / pullo

JK

Käsityöläisoluet: Huvila Oak Porter

Lähellä oli, ettei työmatkapyöräilyt pärähtäneet aamulla käyntiin auringon paistaessa kirkkaana jo ennen aamukahdeksaa. Tällä kertaa piti vielä siirtää aloitusta myöhempään, mikä osoittautui hyväksi ideaksi: tuuli oli muodostanut pyöräteille suuria dyynejä, jolloin ainakin paluumatka olisi ollut tuskaista römyilyä. Ensi viikolla pyörätiet saattavat olla jo enimmiltä osin sulana, jolloin "kauden" aloitus saa alkaa.

Käsityöläisoluiden sarjaa jatketaan tänään Malmgårdin Panimon Huvala Oak Porterilla. Malmgårdin Panimo on yksi tunnetuimmista suomalaisista pienpanimoista ja tyylikkäillä etiketeillä höystettyjä oluita löytyykin kattavasti ympäri Suomea. Yhtään erityistä lempparia en toistaiseksi panimolta ole löytänyt, mutta nyt saatetaan olla lähellä.

Läpitunkevan tummaa, oikeastaan mustaa olutta kaatuu lasiin runsaalla mutta nopeasti katoavalla ruskealla vaahdolla. Tuoksu on kahvisen yrttinen, paahteisen maltainen ja varsin makean oloinen ja suklainen. Viehättävä tuoksu!

7,0- prosenttinen olut ei potkaise alkoholiltaan juurikaan, vaan makujen rikas maailma saa hoitaa homman kotiin tyylikkäästi. Paahteinen mallas vie runsaasti tilaa muilta mauilta ja on valittevasti lievästi vetinen, makeat humalan yrtit tarjoavat toki lisäpotkua. Tamminen sivumaku on tyylikkäästi toteutettu. Jälkimaussa on häivähdys sitruunankuorta, vaniljaa ja katkeran suloinen nipistys. Pehmeä ja maistuva kokonaisuus joka ei aivan yllä parhaiden tummien oluiden joukkoon mutta on kotimaan ehdotonta kärkikaartia. Pimenevään iltaan hyvän kirjan kaveriksi tai jälkiruoan kaveriksi pitkälle päivälliselle.

Kouluarvosana: 8,5

Kiitämme: runsan paahteinen mallas toimii aina, tammen häivähdys

Moitimme: lievää vetisyyttä

JK

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Scifi-kirjallisuuden ystävänä en voinut välttyä tilaamasta Hannu Rajaniemen uutuutta, Fraktaaliruhtinasta, heti kuultuani sen ilmestymisestä. Nopealla hintavertailulla halvin kirja löytyi ehkä yllättäen cdonilta. Kirjan olisi voinut saada englanniksi (joka on Rajaniemen käyttämä alkuperäiskieli), mutta englanniksilukukokemukseni ovat ennenkaikkea hitaat, joten odotin suosiolla suomennosta. Tilaus oli helppo ja toimitus nopea kuten aikaisemminkin. Olen aiemmin tilannut kirjoja ainakin adlibrikseltä, eikä siinäkään ollut moittimista.

Fraktaaliruhtinas on Rajaniemen trilogian toinen osa ensimmäisen, Kvanttivarkaan, varastaessa paljon huomiota suomalaisessa mediassa mm. kiitollisten brittiarvioiden ja Rajaniemen kustannussopimuksen vuoksi. Rajaniemi on persoonana varsin mielenkiintoinen kirjailija, Skotlannissa työskentelevä matemaatikko-fyysikko jota voinee syystäkin pitää suomalaisena versiona Alastair Reynoldsista - nykyaikaisena tiedemiesscifikirjailijana.

Fraktaaliruhtinas vie lukijan halki avaruuden Marsista kohti Maata. Jean le Flambeur, mestarivaras on suorittamassa tehtävää yhdessä oortilaisen enkelisiipisen naissoturin Mielen ja hänen keinoälyllä varustellun avaruusaluksen, Perhosen kanssa. Kolmikkoa määrää valtavat teknologiset kyvyt omaava perustajagogoli Joséphine Pellegrini, joka tuntuu pystyvän mihin tahansa. Varkaan matkaa kohti tulevaisuuden Maata kuvaillaan samanaikaisesti Maassa olevan aavikkokaupungin Sirrin naisasukkaan, Tawaddudin tarinan kanssa. Tawaddud on varakkaan sukunsa mustana lampaana sotkeutumassa kaupunkinsa tulenarkaan poliittiseen tilanteeseen, johon varkaan tarina kirjan edetessä sekoittuu ehkä yllättävälläkin tavalla.

Tulevaisuuden Maasta annetaan varsin melankolisen futuristinen kuva. Maahan jääneet ihmiset ovat heikossa asemassa aavikolla majailevan villikoodin saastumisen pelossa. Valtaapitävät suvut elävät leveästi mutta joutuvat käymään jatkuvaa poliittista vääntöä suojellakseen kaupunkia. Ihmisen osa ei ole ihan yksinkertainen: punoutumiset salaperäisten jinnien kanssa sekä tarinoiden ja salaisten nimien avulla saavutetut edut ja suojelukset tekevät tulevaisuuden näkymistä varsin sekavat. Hyvin monimuotoista ja vaikeasti kosketeltavaa kaupunkimaisemaa Rajaniemi kuvaili jo ensimmäisessä kirjassaan - tuolloin seikkailtiin Marsin jatkuvasti itseään muuttavassa Oubliette-kaupungissa.

Menemättä sen enempää yksityiskohtiin - joita kirjassa on valtavasti - voidaan todeta että kirja on parhaimmillaan herkullisen nautinnollinen, kun Rajaniemi kuvaa abstrakteja, sekuntien aikana tapahtuvia taisteluja tai kokonaisia sotia, missä voittaja on lopulta se, jonka prosessointinopeus (vrt. reaktiokyky) on suurin ja asevarustelu jämäkin. Nanoteknologiset päätköset on tehtävät sekunnin murto-osassa, tai taistelu on hävitty.

Huippuunsa teos pääsee myös silloin kun kirjailija avartaa päähenkilöiden kuvaa tarinoiden avulla. Valtaapitävien sukujen erilaiset näkemykset elämästä kutkuttavat filosofista mieltä - toiset halajavat vanhaa Maata takaisin virtuaalimaisemana kun taas toiset etsivät ikuista elämää hinnalla millä hyvänsä. Loistavaa tarinan kerrontaa ja mielenmaiseman maalaamista kirja sisältää yllin kyllin. Vain "päävihollisen", epämääräisen Matjek Chenin henkilöhahmo jää edelleen hieman hämäräksi - kenties tarkoitus on avarruttaa sitä päätösosassa. Chenin kyvyt avaruuden valtiaana eivät tosin jää epäselviksi.

Valitettavasti toisessa osassa on samoja ongelmia kuin ensimmäisessäkin: kirjan yksityiskohdat ja matemaattiset/fysikaaliset selitykset asioiden etenemiselle eivät avaudu aina ensimmäisellä lukemalla ja useaan otteeseen kirjaa lukiessa oli pakko selata pari kappaletta taaksepäin ja lukea uudestaan että mitä helkuttia tässä oikein tapahtui. Tämä on tietysti osaltaan lukijan heikkoutta sekä mielikuvituksen ja ymmärryksen puutetta, mutta myös kirjailijan moka, koska se syö pois lukunautintoa. Välillä tuntuu että Rajaniemi kirjoittaa vain todellisille scifi-fanaatikoille tavallisesta tallaajasta piittaamatta. Pelkään pahoin että tämänkin kirjan kanssa käy niin, että puolen vuoden päästä suuri osa tarinasta on hukkunut pois mielestä ja ennen kolmatta osaa (jonka ehdottomasti aion lukea) on pakko kerrata, mitä toisessa osassa tapahtuikaan. Toisaalta kirjan jättämä epätietoisuus ja jännitys jättää kivan jälkimaun - kuin olisi löytänyt vaikeaselkoisen abstraktin taulun jonka kauneuden ja arvon tunnistaa, mutta ei osaa selittää, mitä taulu kuvaa.

Yhtä kaikki kirja on mainiota viihdettä, jonka kappaleet tuli ahmittua nopeaan tahtiin - tarina vei ehdottomasti mukanaan. Kirjailijan viittaukset tuhannen ja yhden yön tarinoihin, kalevalaan sekä saunaan (!) pistivät hymyilyttämään ja sopivat kontekstiin loistavasti. Onkin pakko kysyä, ovatko oortilaiset kenties suomensukuisia? Kolmatta osaa odottelen innolla ja kyllähän Rajaniemi on ehdottomasti erinomainen scifi-kirjailija.

JK