Talvipyöräilyä: Helsinki-Vantaan lentokenttä

Pokkarikamera on lainassa Aasiassa, joten Reitti 2000:n pätkä Kaivokselasta Serenaan ye. siirtyy myöhempään. Kaapista oli tänään kuitenkin espresso loppu, joten lähdin hankkimaan vastajauhettuja papuja Helsinki-Vantaan lentokentän Starbucks-kahvilasta.

Mukaan kahvilasta tarttui firman useimpien kahvien pohjana toimiva Espresso Roast, joka on asianmukaisesti reilun kaupan tuote. Hintaa paketille tuli 7,10 €, eli kilohinta on jonkin verran kalliimpi kuin maitokauppojen yleisimmillä espressoilla; vertailussa vaikkapa Pauligin uusi (Angry Birds- aiheinen) Explosive Espresso, joka lähikaupassani maksaa 5,30 €, on selvästi halvempi. Paketista saa kuitenkin useita kymmeniä sumppeja pimeiden talvi-iltojen rauhoittumiseen ja nautiskeluun, joten jos kahvi on hyvää olen valmis maksamaan siitä toistakin kymppiä.

Ulkona oli tänään vajaa kymmenen astetta pakkasta joten pukeutumiseen piti kiinnittää tavallista enemmän huomiota. Kerrasto alle ja sopivat päälykamppeet päälle. Hyvin hengittävä ja "säädettävä" kaulaliina oli ehdoton, huppu-pipo- yhdistelmä ja kaksikerroksiset hanskat toimivat hyvin ja lämpimät kengät jalassa takasivat hyvän ja tasapainoisen fillarimatkan. Selässä ollut kevyt reppu oli ainut ylimääräinen "vaatekappale", luulen että ilman sitä en olisi hikoillut koko matkalla ollenkaan.

Matkasta pari huomiota: kävin nyt kolmannen kerran pyörällä Helsinki-Vantaalla ja taas kerran jouduin ihmettelemään olematonta opastusta pyörätiellä. Reittihän näyttää yksinkertaiselta, mutta paikan päällä risteyksissä joutuu arpomaan ja parkkialueiden seassa oikean suunnan valitseminen on välillä hankalaa. Lopulta jätin pyörän terminaali ykkösen eteen ja kävelin kahvilaan.

Ymmärrän tietysti, ettei lentokentälle ole tarkoituskaan tulla pyörällä, mutta kun pyörätie on kerran tehty (ja jälkien perusteella kentällä käy myös muita kuin minä, työmatkapyöräilijöitä varmaankin), luulisi että opastuskin olisi parempi. Toisekseen Vantaan teiden kunnossapitäjät ovat unohtaneet aurata lentoasemantien kevyen liikenteen väylän Tikkurilantieltä Kehä 3:lle asti. Melko ankeaa sekä kävelijöille että pyöräilijöille, joita jälkien mukaan oli reilusti. Muuten tiet olivat hyvin aurattuja eivätkä yhtään liukkaita (ajan ilman nastoja enkä pitänyt teitä yhtään liukkaina). Matkalla tuli muuten vastaan vain yksi pyöräilijä, odotin Ylästöntielle kyllä enemmänkin trafiikkia hienon kelin vuoksi.

Kahvilla on upea tuoksu paketista haistattaessa, erittäin paahteinen ja terävä. En ole mikään kahviasiantuntija mutta jotenkin juuri tämä tuoksu tuntuu olevan aivan ominainen Starbucksin kahveille. Ketju on muuten tullut aikaisemmin tutuksi Japanin ja New Yorkin reissuilta (ja muutamilta muilta lentokentiltä), Suomessahan lentokentän kahvilat ovat ensimmäisiä lajiaan. Purut keittimeen, kahvi kuppiin ja... Hyvää perussumppia, mutta ei sen kummempaa. Jälkimaussa kivaa makeutta ja sitä paahtoa, mutta itse kahvi jättää vähän harmaan maun. Nettisivuilla kirjoitetaankin, että tämä espresso sopii erityisesti pohjaksi latelle ja cappuccinolle, joten niitä testailemaan sitten myöhemmin. Espressona Starbucksin tuote jää vähän valjuksi mielestäni.

Mukava talvipyöräilykauden avaus joka tapauksessa, jätti kivan fiiliksen. Ensi kerralla pokkari mukaan, että saadaan vähän tilannekuvaakin :)

Kouluarvosana: kahvi - 7 miinus, reissu - 9 plus

Kiitämme: loistokeli, hyvä vaatetus, viihtyisä kahvila ja hyvä palvelu

Moitimme: aurauksen ja opastuksen puutteita, espressona pieni pettymys

JK