Pakkaspyöräily on parhaimmillaan mahtavaa (kuten eilen auringonpaisteessa), mutta kylmyyteen on syytä varautua suurella vakavuudella. Reissu jää nimittäin helposti lyhyeksi jos varttitunnin ajon jälkeen sormenpäitä ei voi enää liikuttaa.
Tammikuun ensimmäisellä pakkaslenkillä Jätkäsaareen pukeutuminen jäi turhan vajaaksi, joten paluumatkalla oli pakko tehdä välipysähdys Töölön siwassa. Pakkasta ei ollut hirvittävän paljoa joten tein virhearviointeja takki- ja housuvalinnoissa. Loppumatkasta reisiä kylmetti jo melko pahasti ja reunimmaisista sormista alkoi mennä tunto. Reissu ei ollut varsinainen katastrofi, mutta hyvä opetus pukeutumisen tärkeydestä kuitenkin. Kropan lämmittämiseen suihkun jälkeen meni muuten ainakin tunti.
Toisella pitemmällä lenkillä pakkasmittarin näyttäessä yli kymmentä pitikin pukeutumisen kanssa olla tarkkana. Panostin paremmin kerrospukeutumiseen ja kaivoin kaapista silkkisen kommandopipon kasvojen peitoksi.
Vakavuudella varustautunut pyöräilijä salaperäinen valonlähde käsissään. |
Pyöränä olen käyttänyt Tunturin Prego- pyörää, joka sopii talvikäyttöön varsin hyvin. Nastoja en ole ainakaan vielä käyttänyt, tiet eivät ole hirveän liukkaita tällä hetkellä. Jos talvipyöräilyyn jää kipinä, ensi talveksi voisi harkita useampivaihteista kulkupeliä. Tänä talvena Tunturi saa kuitenkin riittää ja onkin ollut yllättävän hyvä talvipyörä. Näillä kokemuksilla eteenpäin!
JK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti