Loman aikana tuli vastaan yllättävä tilaisuus päästä polkemaan sisäpyörää ensimmäistä kertaa elämässäni oikein ajan kanssa. Paikalla oli myös puulämmitteinen sauna, joten urheilun jälkeen odotti mukava palkinto. Toki kuntosalillani (jossa käyn tosin liian harvoin) on pyörä, mutta salilla keskityn mieluummin punttien nosteluun ja soutulaitteeseen kuin polkemiseen.
Mukavaa puuhaahan tuo oli! Alkuun peruslämpöä pienellä nopeudella, sitten intervalleja kovalla sykkeellä, taas muutama minuutti peruslämpöä jne... Erittäin mukavaa harjoitusta, hiki virtasi niin että piti oikein paita ottaa pois päältä. Loppuun vielä 15 "kilometriä" peruskuntoa ennen saunaa, niin kivaa oli.
--
Samalla kun tuli vietettyä vähän pidempi sessio pyörän päällä pitkästä aikaa (normaalisti lenkkini ovat 80-100 minuuttisia näin talvella ainakin) tuli karu muistutus pitkien istuntojen ongelmista. Perselihakset tulivat kipeäksi niin, että tätä kirjoitaessa pari päivää myöhemmin, vieläkin sattuu. Tietysti penkin muotoilu ottaa osan kritiikistä, mutta olettaisin että suurin syy kipeytymiselle on kuitenkin tottumattomuus. Siispä ennen kesän pitkiä retkipyöräilyjä pitää takapuoli harjaannuttaa pidemmille matkoille mahdollisuuksien mukaan.
Onko lukijoilla vinkkejä kankun hoitoon pidempiä matkoja varten? Kipua ei varmaan voi hirveästi välttää muuten kuin oikeanlaisella penkillä, mutta miten jälkihoito ja kivun minimoiminen?
JK
Hyvästä oluesta nauttiva hyötypyöräilijä arvostelee surutta näkemäänsä ja maistamaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti