Alas on pitkä matka. Kun pääsee perille alkaa heti miettimään nousua
ylös. Joskus sitä ajattelee pitemmälle; onko pohjalla jotain
annettavaakin? Minä en ole ollut pohjalla pitkään aikaan, mutta en ole
koskaan kaivannut huipullekaan.
Mietin tämän blogin
aloittamista kaikessa rauhassa. Pari vuotta kului töiden, parisuhteen
ja arkisten askareiden parissa. Sen verran mukavaan elämäntilanteeseen
on päädytty että siitä haluaa jakaa muillekin jotain. Kirjoitan samasta
syystä kuin luen muiden blogeja: tavallisten ihmisten kertomuksista
päivien kulusta ja harrasteista vain yksinkertaisesti saa paljon enemmän
kuin vaikkapa hesaria lukemalla. Ehkäpä tavallisista ihmisistä
lukeminen auttaa unohtamaan muun maailman. Eihän ihminen koskaan voi
ymmärtää muuta maailmaa. Oman itsensäkin löytämiseen menee koko elämä.
Kirjoitan
blogiini niistä jutuista jotka tekevät minut onnelliseksi. Viime
vuosina sellaisiksi asioiksi ovat muodostuneet ruoanlaitto,
olutharrastus ja pyöräily. Vanhoista harrastuksista kestosuosikkejani
ovat lukeminen ja elokuvat. Parisuhde tekee minut tietysti myös
onnelliseksi mutta jätän rakkaan vaimoni näiden kirjoitusten
ulkopuolelle. Hän saa toimia vain vierailevana arvostelijana.
Kuten
otsikko lupaa, pyrin arvioimaan näkemääni ja kokemaani. Elämähän on
jatkuvaa arviointia, plussia ja miinuksia. Erityisesti omien ruokien
arviointi on siitä erikoista että huonokin arvosana voi tuoda hymyn
huulille. Epäonnistumista kun yleensä seuraa onnistuminen.
Ensimmäinen arvostelu tulee lähiaikoina.
JK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti