Kustavilainen saaristolaislimppu

Jukopliut ku on hyvää!

Viime viikon hesarissa oli ruokasivuilla ohje kustavilaisen saaristolaislimpun valmistamiseen. Kun vielä Antto Melasniemellä oli jotain osuutta asiaan, leikkasin ohjeen irti ja aloin haalimaan ainesosia kaappiin (pyörällä totta kai). Olen tänä syksynä innostunut muutenkin tekemään omaa, tuoretta leipää. Häälahjaksi saadusta mestarileipuri-kirjasta bongasin ranskalaisen patongin ja juureen tehdyn ruisleivän ohjeet. Patonkia luultiin kaupasta ostetusti (tämä ilmeisesti siis kehu :)) ja ruisleipä oli kuin ehtaa hapanta tavaraa. Sitä piti tehdä toinenkin satsi. Juuren teko oli helppoa, mutta odotukseen meni 6 päivää.

Viimeiset ainekset hain tietenkin fillarilla töiden päätyttyä. Siinä tietää tekevänsä jotain hyvää, kun polkee tihkusateessa kymmenen kilometriä hakemaan kaupasta kaljamaltaita. Nyt ei voi mennä pieleen! Leipää vetää itseensä kolmea erilaista jauhoa ja vehnäleseitä päälle, joten ihan välttämättä aineksia ei keittiöstä heti löydy. Lisäksi taikinaan menee aimo annos piimää, mitä ei ainakaan meidän kotoota löydy oikeastaan koskaan. Kaljamaltaat tuoksuu muuten aivan järkyttävän hyvälle. Varmasti kotikaljaakin tulee kokeiltua lähitulevaisuudessa (joulupöytään?).

Taikina tehtiin lämmitettyyn piimään hiivan ja siirapin (peräti desi ja sen kyllä huomaa) sekä suolan avustuksella, jauhot ja maltaat päälle ja nousemaan. Kohonnut taikina olisi pitänyt jatkokohottaa laatikon muotoisessa vadissa, mutta sen puuttuessa käytin pyöreää vuokaa. Hyvää tuli näinkin. Leipä oli uunissa reilun tunnin, joten meinasi mennä myöhään. Vatsa ei saanut täytettä vielä illalla, sillä hurmaavasta tuoksusta huolimatta (joka seurasi sänkyyn asti) limppua ei ohjeen mukaan kannata "korkata" heti vaan vasta seuraavana aamuna täysin jäähtyneenä. Kannatti odottaa.

Ja tietenkin yöunet koskivat sitä, onko leivän sisälmys lässähtänyt vai kiinteää.

Torstaiaamuisin on aikaa nauttia aamukahvista kiireettömästi, joten leivän kimppuun. Makeus puskee läpi mahtavasti ja maltaat (jotka näkyvät leivässä mustina pisteinä) maistuvat kullalle. Parasta on ilmassa leijuva paahteisuuden ja makeuden sekoitus, jota ei voi olla huomaamatta. Paras leipä mitä olen koskaan tehnyt! Pitää hakea töiden jälkeen vähän graavilohta, niin johan on hyvä pari!

Hyvät kotikokit ruudun toisella puolella: tässäpä leipä, jonka tekemiseen menee 3,5 tuntia, mutta aktiiviseen toimimiseen vain 10 minuuttia - loppu on nostatus tai paistatusaikaa. Tekeminen on todella helppoa ja mutkatonta, pitää olla vain raaka-aineet ja aikaa. Tällä puolisoa yllättämään! Reseptin löytää hs:n ruokaosiosta tai minua lähestymällä. Järkyttävän hyvää.

Koularvosana: 10+

Kiitämme: makua, tuoksua, helppoutta

Moitimme: yön yli odottamista

JK