Olutfestivaali saa nyt jäädä. Hyötypyöräilijä on hoitanut viikonloppuna juoksevia asioita yli kuudenkymmenen kilometrin matkalta. Kampia on pyöritetty kamerahuollon, koiranhoidon, parisuhteen hoidon ja kaupassa asioinnin merkeissä. Perjantain tihuttelut eivät hidastaneet matkantekoa, kadulla ollut sepeli enemmänkin... Tänään lauantaina keli on ollut upea ja aamuinen lenkki tuntuu jaloissa iloisesti. Loistavia kilometrejä kaikin puolin ja nyt alkaa pääväylätkin olemaan jo lähes täysin aurattuja. Loistavaa!
Tänään pistin myöskin tilaukseen uuden touring-pyörän. Muutaman päivän kypsyttelyn jälkeen ostopäätös syntyi lopulta selkeästi perjantain matkalla. Nyt jännätään, miten tilaus etenee ja tuleeko paketti matkahuoltoon ajallaan. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen netistä ostettu pyöräni, joten syystäkin saa vähän jänskättää. Asiaan palataan varmasti ensi viikon puolella!
ps. loppuviikon maisteluissa on ollut pari kotimaista olut-uutuutta. Nokian panimon 66 A.P.A. oli hintatasoonsa nähden loistavan raikas, amerikkalaisesti humaloitu ale, jonka sitruksinen ote ja katkera jälkimaku sopii mainiosti suomalaiseen kevääseen ja kesään. Tätä kaappiin ja piknikille!
Perjantaina Valintalosta löytyi Stallhagenin Coach Ice Beer, jota markkinoidaan siis vahvasti jääkiekkohengessä (tuo nimi ei kyllä aukea mulle ollenkaan; miksei Ice Hockey Coach Beer, olis ainaki jotain järkeä sanoissa...) Valintaloissa ja Siwoissa. Lisätietoa oluen olemukseen ei muuten löytynyt valtsun, siwan tai edes panimon nettisivuilta, joten harvinaisen pimennossa pullo piti avata. Noh, tuotos oli kaikin puolin pettymys, laimean ruohoinen ja mitäänsanomaton maku, joka ei piristänyt, innostanut tai edes houkuttanut katsomaan jääkiekkoa, vaikka kolmas sm-liigan finaali oli menossa. Ei missään tapauksessa vajaan kolmen euron arvoinen. Vältettävä!
JK
Hyvästä oluesta nauttiva hyötypyöräilijä arvostelee surutta näkemäänsä ja maistamaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti