Etappi 4: Honkajoki - Lapua

Päivä 4, 136 km, ajoaika noin 6 h 15 min, 20 €

Aamulla tajuan karttaa vielä tutkiessani että Kauhajoen kautta Seinäjoelle eteneminen on järjetöntä, kun vaihtoehtona on suunnata Honkajoelta Karviaan, siitä Jalasjärvelle ja edelleen seinikselle. Hieman hermostutti etukäteen ajaa 15 kilometriä kolmostien pätkää, mutta siinäkin kävi lopulta hyvin... Siispä aamulla matkaan lämpimänä alkavaan neljänteen ajopäivään. Avain respaan ja menoksi. Tie karviaan etenee leppoisana maaseutumaisemana, liikennettä on vain vähän ja vastaan tulee muutamia pyöräilijöitäkin (joita ei valitsemillani teillä tähän asti juurikaan ole tullut vastaan aikaisemmin). Paikkakunnalla on meneillään näemmä jonkinlainen paikallinen kilometrikilpailu. Kättä pystyyn ja Karvialle!

Karvialla kaupasta reissun ensimmäinen jäätelö ja matka jatkuu. Kunnasta jää todella positiivinen kuva piiitkän (jopa turhan pitkän) pyörätiepätkän ja tien varrelle asennettujen koristeellisten hahmojen ja esineitten vuoksi. Tätäkö se on se elävä ja aktiivinen maaseutu? Kaupan pihallakaan ei lorvaile teinilaumaa vittua hokemassa, niin kunnallehan vois antaa vaikka jonku palkinnon turistin viihtyvyyden takaamisesta.

Houkutteleva taukopaikka.

Karvian ja Jalasjärven välillä pidän vielä tauon radiomastolla (eli mikä tukiasema lienee) ja iloisena tuumailen että matkan puoliväli on jo iloisesti takana päin. Ruokavarantoja on hyvin, vettä pullossa, rahaa taskussa ja aurinkokin paistaa. Ei kait sitä heinäkuista kesäpäivää paljoa paremmin voi viettää...

Kolmostielle saavuttuani koen yllätyksen: itse raskaasti liikennöityä rekkatietä ei tarvitsekaan ajaa, vaan tien vieressä menee kilometrikaupalla sellainen "traktoriväylä", jossa nopeusrajoituksena on 40 km/h ja väylälle mahtuu vain yksi auto kerralla. Siis pyöräilijälle aika mainio rekkatien korvike! Jännä miten kolmostietä on elämän aikana tullut sahattua edestakaisin kymmeniä kertoja, mutta tuo pikkutie ei ole jäänyt mieleen... Sitä sitten tyytyväisenä viitisen kilometriä Juustoportille, josta saa ehkä suomen kalleinta kahvivälipalaa, mutta ABC:kään ei houkuta ja Seinäjoelle on vielä yli 30 km joten valinta on lopulta helppo.

Seinäjoen risteyksessä ei ole kyllä kevyttä liikennettä ajateltu yhtään, risteys on autoillekkin ihan susi, kun Vaasan tie on jatkuvassa liikenteessä ja samaan aikaan Seinäjoelta tulee pitkällä jonolla risteykseen porukkaa. Pyöräilijälle en ainakaan siihen hätään nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin taluttaa pyörä anteeksipyytelevästi tien yli sopivan hetken koitettua. Siinä vois kunnanisät panostaa liikennevaloihin.

Matka jatkui kohti Seinäjokea tiheässä liikenteessä, mutta jaloissa tuntui vain energiaa piisaavan eikä päätäkään pakottanut joten puolentoista tunnin polkemisen jälkeen leirintäalueen jäädessä oikealle matka vähän niin kuin automaattisesti jatkuikin eteenpäin! Seinäjoen ABC:ltä vielä limukkaa ja suolaista. Lapua tulikin vastaan melko pian ja siitä ajattelin vielä hetken jatkaa kohti kartalla törröttävää pientä järveä, jonka rannalle teltan voisi viritellä. Tuo tie 19 oli muuten koko reissun ehkä surkein pyöräilijää ajatellen, piennar melko olematon, rekkarallia vielä illallakin ja kaiken lisäksi vielä tärinäraitaa häiritsemässä.

Perillä taukopaikalla. Teltta pystyyn ja iltauinnille.

Lopulta etsitty järvi löytyy rekkakahvion vierestä. Kohtelias utelu kahvilan emännältä telttailumahdollisuudesta, kiitokseksi tilaan kerroshampurilaisen teltan pystytyksen jälkeen. Aurinko jatkaa paistamistaan ja käyn tyytyväisenä järvessä iltapesulla ennen iltapalan värkkäämistä. Soittelut vaimolle ja kartan tutkimista viidettä matkapäivää ajatellen. Päämäärään Kalajoelle on enää sellaiset 170 kilometriä ja vaikka en ole moisia kilometrejä koskaan päivässä ajanutkaan en pidä ideaa hullunakaan, kerran tänään meni 136 kilometriä ja matkaa olisi voinut vielä helposti jatkaakin.

Laituri ja kaikki! Nyt retkipyöräilijää hellitään...

Kaadun tyytyväisenä telttaan, lueskelen vielä kappaleen kirjaa ja nukahdan valmiina viimeiseen rutistukseen.

JK