Pyöräkulttuuria Sichuanissa

Paikallisen tavan mukaan helteellä saa avata tuuletusaukot.

Muutamia mietteitä keski-Kiinan pyöräilykulttuurista. Bloggaaja kävi lomamatkalla muutamassa Kiinan suurkaupungissa tarkoituksenaan sivusilmällä analysoida maan fillarikulttuuria. Oluitakin tuli maisteltua, siitä myöhemmin. 

Kiina on niin valtava maa, että saatu kuva kaupunkipyöräilykulttuurista on luonnollisesti mitättömän pieni. Ilahduttavaa oli nähdä ylipäänsä se, että polkupyörä on useille paikallisille paitsi kulkuväline, myös kuormankuljetusväline. Siinä missä valtaosa pyöristä oli kevyttä siirtymäpolkemista tai selkeää työmatkaa varten tarkoitettuja ajoneuvoja, huomattavan paljon tuli nähtyä myös työntekoon tarkoitettuja pyöriä. Nämä pyörät eivät välttämättä olleet sen kummemmin varusteltuja kuin tavallisetkaan, mutta (rahan tai tarjonnan puutteen vuoksi) se ei estänyt paikallisia käyttämästä niitä monimuotoisesti hyödyksi. Toki paljon kuorma-ajoa tehtiin myös sähkömopoilla ja autoilla. 

Etsi Suomi-brändi

Kuvan mukaisia kuormajuhtia oli katukuvassa paljon, erityisesti hedelmänmyyjiä.

Ilahduttavaa kyllä, tuhansien työmatkaajien ja kuorma-ajajien joukosta löytyi myös muutamia maantiepyöriä tai (laadukkaan oloisia) maastopyöriä asiallisesti pukeutuneiden kuskien liikuttamina. Muuten niin harvinainen pyöräilykypäräkin löytyi näiden joukosta erottuvien hurjapäiden päästä lähes aina. Kypärä tuleekin varmasti tarpeeseen, sillä monikaistaisen liikenteen liikennesäännöt ovat mallia "pienempi väistää" ja "kyllä tuosta vielä mahtuu". Mukavia väriläiskiä pyöräilykansasta siis löytyi sieltä täältä. Ruuhka-aikaan vaikutti välillä siltä, että pyörä on nopeampi kulkuväline autoon verrattuna. Ikävä kyllä saasteen määrä oli sellainen, että Suomessa kevyt liikenne olisi varmaan kielletty terveydellisiin syihin vedoten.

Osa pyöristä oli värikkäästi koristeltuja, kenties tarkoituksena oli yksinkertaisesti popularisoida fillarikulttuuria.

Muutama touringpyöräkin tuli vastaan, esimerkiksi keskustan "kansanpuistossa" oli omaa matkaansa esittelemässä ja rahallista tukea pyytämässä pari kiinalaista, trikoisiin ja kypärään pukeutunutta nuorta miestä. Kielivaikeuksien vuoksi päämäärä ei voinut selvittää, mutta varusteiden perusteella pitkää matkaa oltiin tekemässä. Ja Kiinassahan valloitettavaa tilaa löytyy.

Hyvin tyypillinen paikallinen halpistaittopyörä.

Muutama sananen pyörätyypeistä: suuri osa oli pieniä ja käytännöllisiä, usein vanhoja ja lättäkumisia halpapyöriä, joiden merkit vaihtelivat paljon. Natinan ja kumien tyhjyyden perusteella ne kulutettiin loppuun ennen huoltoon viemistä. Tätä ajatusta tukee yleinen suhtautuminen paikallisten taksien huoltoon - vähintään joka toisessa ajoneuvossa nimittäin paloi joko moottorivalo tai bensamittari ei toiminut. Useisiin pyöriin oli muuten tehdasasennettu sateenvarjo etuhaarukkaan. Käytännöllinen tapa, koska tunnetusti pyöräillessä varjon piteleminen on liki mahdotonta. 

Useat pyöräilijät (ja erityisesti sähkömopoilijat joita oli valtavasti) käyttivät sadeviittoja. Astetta paremmat pyörät olivat valtaosin Giantia tai Meridaa, molemmat taiwanilaislähtöisiä firmoja. Paikalliskontakteilta saamieni tietojen mukaan kiinalaisilla onkin vain vähän luottoa kotimaisiin tuotteisiin (maassa on paljon keskustelua erityisesti maitotuotteiden turvallisuudesta), myös autot olivat pääosin ulkomaalaisia, joten jos rahaa yhtään löytyy, se suunnataan laatuun. Kaupunkikuva ylipäänsäkin oli melko varakas, kerjäläisiä toki oli paljon enkä maaseudusta saanut oikein minkäänlaista kuvaa tällä kertaa.

Matkalla tuli käytyä myös Hong Kongissa, missä maastonmuodot ja infrastruktuuri tekevät pyöräilystä hyvin vaikeaa. Katukuvassa näki varsin vähän fillareita, poikkeuksena matkalla lentokentälle yksi länsimaalainen pisteli menemään moottotievarren pyörätiellä tuhatta ja sataa trikoissa. Kaupungin julkinen liikenne oli kuitenkin äärimmäisen tehokasta ja edullista, joten tavalliseen siirtymäpyöräilyyn ei varsinaista tarvetta ollutkaan. Tiedä sitten, olisiko fillarikulttuuria enemmänkin laitakaupungilla.

Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen pyöräkulttuuri, joka toivottavasti kehittyy entisestään laadukkaammaksi. Mielelläni näkisin suomalaisessakin kesäkulttuurissa rahtipyöriä ja hedelmäkauppiaita - luulen että hilpeyttä aiheuttava kuljetusmuoto edesauttaisi tuotteen kauppaamista. Kiinan kaupunkien suurin ongelma on kuitenkin saastunut ilma, jos sitä ei hoideta kuntoon, ei fillarikulttuuriakaan voi maassa kehittää. Ymmärtääkseni maassa otetaan nykyään kaupunki-ilmanlaatu vakavasti (keskiluokan vaurastuessa soraäänet ovat lisääntyneet huomattavasti) ja tähän varmasti panostetaan tulevaisuudessa Kiinan tuntien nopeasti ja suurella volyymillä.

JK