Sichuanin matkalla tuli myös maisteltua itselle entuudestaan tuntemattomia paikallisia (sopiiko sana Kiinaan, kun maa on niin valtava...?) oluita, joista entuudestaan tuttu oli ainoastaan Suomenkin maitokaupoista löytyvä Tsingtao Beer, jota itse asiassa maistoin kuitenkin ensimmäisen kerran vasta tällä matkalla. Yleisesti ottaen kaikkia Sichuanin kioskeista löytyneitä oluita yhdisti kaksi asiaa:
- pieni, noin kolmen prosentin alkoholipitoisuus
- kevyen aromikas, tuliseen ruokaan sopiva humalaisuus
Etikettien perusteella useat oluet ovat riisillä jatkettuja, mikä oletettavasti viittaa kustannusleikkaukseen maun kustannuksella. Pari olutta oli sellaisia, mitkä teki mieli jättää juomatta loppuun asti, eli keskimääräinen taso oli varsin vaatimaton. Hong Kongissa tuli vastaan myös muutama ei-kiinalainen, Suomesta löytymätön olut, joita piti tietenkin päästä testaamaan tilaisuuden koittaessa.
Sichuanin ja Kantonin baarikulttuuri (parin pistokokeen perusteella) oli vasta lapsenkengissään ja jotenkin väkinäistä. Olutta myytiin toki pulloissa, mutta tusinahinnalla, eli pöytään piti tilata lähtökohtaisesti 12 olutta kerrallaan, seurueen koosta riippumatta. Jos tilaus oli pienempi, pullokohtainen hinta nousi vastaavasti. Hinnat eivät olleet päätähuimaavia, mutta ruoan hintaan suhteutettuna täysin ylimitoitettuja. Kioskihinnat olivat toki kohdillaan. Olut tarjoiltiin lähes poikkeuksetta pieniin, ehkä yhden desin laseihin.
Paras Sichuanista löytynyt olut oli Lhasa Beer, jonka miellyttävä humalointi ja hedelmäisyys sopi tulisen ruoan kaveriksi erinomaisesti. Mitään syvempää hienoutta tuotoksesta ei toki löytynyt. Tiibetiläisolut on ilmeisesti myös myynnissä jenkeissä ja panimon taustavaikuttajana toimii olutjätti Carlsberg.
Japanilainen ruokakulttuuri oli kova sana Hong Kongissa muutenkin kuin Sushin muodossa ja pari japsioluttakin piti päästä testaamaan. Kirinin Stout oli makean maltainen tumma stout, joka ei ensinnäkään sopinut vallitsevaan ilmastoon mitenkään eikä sellaisenaan nautittuna aiheuttanut minkäänlaisia tunteita. Tuskinpa tuo olisi ruoan kanssa sen kummemmin maistunutkaan. Sapporon lager sen sijaan maistui helteisenä päivänä lounaalla erinomaisesti. Toki siitä vajaan euron mielellään maksoi :) Filippiiniläisjätti San Miguelin oluita en ole ennen maistanut, vaikka toki olen niihin Suomessakin törmännyt. Eipä silti harmita, sillä laimeata perusoluttahan tuo oli, ei jättänyt minkäänlaista jälkeä minun maailmaan ainakaan.
Kiinalaisjätti Tsingtaon perusolut sopi Kiinalaiselle ruoalle hyvin, mutta sen rohkeampi viritys, Tsingtao Stout (vahvuutta muistaakseni reilut 7 prosenttia) oli makealla mokkaisuudellaan kaikista Kiinassa maistamistani oluista monipuolisin. Hyväksi sitä ei voi mitenkään kehua, loppu jäi melkein juomatta. Panimon nettisivut ovat muuten äärettömän ristiriitaiset - kauniit niin väreiltään kuin hakumahdollisuuksiltaan, mutta oluesta en informaatiota löytänyt parin minuutin etsimisellä :) Kenties tuotteen sisältöä ei pidetä niin tärkeänä kuin oluesta tulevaa mielikuvaa...
Snow Beer oli jo vähän maukkaampaa, isosta pullosta tarjoiltua lageria. Netistä löytyneen tiedon mukaan olut nousi viisi vuotta sitten maailman eniten tuotetuksi olueksi huikealla 61 miljoonan hehtolitran tuotannolla. Jos tieto pitää paikkaansa, on määrä esimerkiksi 50 % enemmän kuin Englannin oluttuotanto kokonaisuudessaan (lähde: Kenning & Jackson). Eipä suuri volyymi silti tuotteesta vielä hyvää tehnyt.
Viimeisenä matkapäivänä kioskista löytyi vielä brittijätti Fuller'sin Honey Dew- luomuhunajaolut, johon en ole Suomessa koskaan törmännyt vaikka olutoppaan perusteella sitä kyllä pubeista löytyy törkeään hintaan (omani ostin vajaalla eurolla). Olut oli yksi matkan parhaimpia ja monipuolisin, mutta tämäkään löytö ei noussut erityisen suureen arvoon, toki se olisi varmasti täydentänyt hienosti juustolautasta tai tapaksia, jos sellaisia olisi tarjolla ollut. Pyhän Pietarin Hunajaportteri on ja pysyy hunajaoluiden kiistattomana ykkösenä minun papereissani.
Näin. Aika yksitoikkoista siis, Kiinassa tuntuu olevan vallassa se käsitys, että olut on tietyn makuista raikasta juomaa, joka tarjoillaan jääkylmänä tulisen ja runsaan ruokapöydän äärellä. Ja siihen tarkoitukseen suurin osa kiinalaisesta oluesta myös sopii oikein mainiosti. Olutnautiskeluun Kiinan oluet eivät kuitenkaan nykyisellään sovellu mitenkään, tosin maan olutkulttuuri vaikuttaa olevan vielä täysin lapsenkengissään.
JK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti